Parolan Panssarimuseo

Nojatuolikenraali taisteluparinaan tiimin valokuvaaja Kapteeni Salama suorittivat kierroksen Parolan Panssarimuseossa panssarivaunujen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Allekirjoittaneen edellisestä visiitistä museoon oli ehtinyt vierähtämään lähes viisi vuotta ja ilokseen toimitus löysi alueelta uudistuksia sekä lisäyksiä. Panssarimuseo perustettiin vuonna 1961 Suomen panssarivoimien historian muistomerkiksi ja kalustonäyttelyksi.

Hattulannummelle saavuttaessa museon portin pielessä sisääntuloa vahtii Suomen asevoimille suhteellisen tuntematon amerikkalainen M4 Sherman, joka sai maineen toisen maailmansodan aikana yhtenä sodan voittaneena aseena.

img_0391.jpg
Esillä oleva Sherman on varhaisempi versio, jotka varustettiin 75-mm tykillä. Vaunun pääaseistus ei sodan loppuvaiheilla enää pärjännyt raskaammille saksalaisvaunuille.

Vaikkei Sherman tuonutkaan taistelukentälle mullistavaa edistyksellisyyttä tai tulivoimaisuutta, osoittautui se edulliseksi ja luotettavaksi sotakoneeksi. Tankkia valmistettiin lopulta lähes 50 000 yksilöä. Sherman ja sen kehitysversiot jatkoivat palvelustaan toisen maailmasodan jälkeen useiden maailman asevoimien palveluksessa. Erityismaininnan saavat Israelin pitkälle kehittämät variantit, jotka palvelivat maata uskollisesti aina 80-luvun alkuun asti.

Parkkeerattuamme auton niukasti kansoitetulle parkkialueelle jatkoimme kohti museon sisäänkäyntiä, kuvaillen samalla sillanlaskukaluston sekä maalitauluna käytetyn Brittiläisen Comet-tankin. Nojatuolikenraalin silmään pistivät kaksi pressujen peittämää T-72 vaunua, joiden loppusijoitus ei selvinnyt kierroksen aikana.

Kierrettyämme matkamuistomyymälän ja haastateltuamme lippuja myyvää konkaria, aloitimme tutustumisemme näyttelyn ykköshallista. Sotasaalista emme myymälästä keränneet, sillä tarjonnasta ei löytynyt toimituksen inventaarioon tarvittavia esineitä.

Museokierroksen alkutaival läpi kirkkaasti valaistun tilan piti sisällään niin kylmän sodan aikaisia, kuin suursotienkin aikaisia Suomen asevoimien käytössä olleita panssarivaunuja. Monet yksilöistä ovat säilyneet erinomaisessa kunnossa ja erityismaininnan saavat hallista löytyvät T-34 sekä Stug III rynnäkkötykki. Toisen maailmansodan kaksi ikonista ajoneuvoa ovat säilyneet priimakunnossa suojaisen säilytyksen ansiosta. Kierreskellessään läpi tankkirivien kävijä pääsee tutustumaan kiitettävän kalustomäärän lisäksi panssarisodan miehistörekvisiittaan kuten univormuihin ja mitaleihin, sekä kartoin varustettuihin kuvauksiin Suomen maaperällä viimeisten sadan vuoden aikana käydyistä taisteluista. Taidokkaiden käsien rakentamat ja viimeistelemät pienoismallikokoelmat lukuisista eri taisteluajoneuvoista täydentävät ykköshallin kattavaa tarjontaa.

 

Peräkanaa sijoitettuina hallin oiken käden puolella sisäänkäynnistä löytyvät kaksi Neuvostoliiton suunnitelemaa tankkia, joiden kehitysversioita sekä kopioita voidaan tavata kautta maailman. Riisuttuina suojaavasta ulkokuorestaan T-72 sekä T-54 panssarivaunujen ”läpileikatut” yksilöt auttavat kävijää ymmärtämään vaunujen sisätilojen ahtautta sekä raskasta tulta kestävän panssaroinnin paksuutta. T-54:a läpileikkaus on toteutettu poistamalla paloja vaunun ulkokuoresta, jättäen kuitenkin hydrauliikkajärjestelmää sekä osia suojauksista paikoilleen havainnollistamisen helpottamiseksi. Kummankin vaunun sisuskalujen tutkiskeluun vierähtää mukava vartti ja tankkitietous karttuu konkreettisella tavalla.

 

Ensimmäisen alueen läpi käytyämme koukkasimme lyhyen aidatun ulkoreitin kautta kohti toista, uudempaa hallia. Kahden näyttelyhallin väliin museo on varannut tilaa täysikokoiselle mallikappaleelle Patrian AMV-monikäyttövaunusta varustettuna AMOS-kranaatinheitintornilla. Teknologisesti edistyksellistä AMOS-järjestelmää on myyty Suomen puolustusvoimille ja markkinoitu Yhdysvaltoihin.

Toinen sisähalli syntyi museon laajentumistoimien aikana ja on rakennettu useiden julkisten ja yksityisten tahojen antaman tuen avulla. Kirkas valaistus peittää alleen tupaten täyteen ahdetun hallin kylmän sodan aikaista sekä sen jälkeistä kalustoa ZSU-57 ilmatorjuntavaunusta Leopard 2A4 taistelupanssarivaunuun sekä Patrian AMV:n. Vaikka ahdas halli vaikeutti kuvaamista, Nojatuolikenraali ja Kapteeni Salama iskivät pinnan alle ja tavoittelivat parhaita tuliasemia tehokkaalle kamerankäytölle.

 

Lähes kaikkiin toisen hallin ajoneuvoihin kävijät pääsevät näkemään sisälle ja uteliaat perehtymään myös paikalla olevien miehistönkuljetusajoneuvojen sisätiloihin ja ergonomiaan. Neuvostoaikaisen suunnittelun sekä nykyaikaisemman ja käyttäjäystävällisemmän länsisuunnittelun erot pääsee havaitsemaan alaselkää kutkuttavan selkeästi vaihtaessaan BMP-2:a Patrian AMV:n tai Sisun istumapaikoille.

Harmillisesti Leopard 2A4:n ahdas sijoitus teki sen kuvaamisesta vaikeaa, mutta vierestä löytyvän entisöidyn T-72-vaunun kuvaus onnistui kiitettävästi. Kummankin taistelupanssarin päälle kiipeily on varsinkin nuorempien suureksi iloksi sallittu, ja avonaisista miehistöluukuista pääsevät kiinnostuneet tutkailemaan uudempien tankkien sisätiloja. Tavoite Leopard 2:n ampujan paikalta otetusta kuvasta ei valitettavasti toteutunut kanaverkkojen luoman ylittämättömän esteen vuoksi.

Purkitettuamme ykköshallin ja Kapteeni Salaman saatua toivomansa kuvan Leopardin tykin päältä astuimme ulos ja kohti panssaririnnettä, jonne museon ulkonäyttelykappaleet on sijoitettu. Kahteen pitkään riviin sijoitetut historialliset teräspedot seisovat vartiossa kuin panssarirykmentin menneisyyden haamut sodasta ja tappioista. Osa ulkonäyttelyn yksilöistä on ajan hampaan kalvaamia, ruosteen ja sotavahinkojen vahingoittamia yksilöitä, jotka muistuttavat tankinkin haavoittuvuudesta niin ajalle kuin vihollisen tulelle.

IMG_0304
Tasanne on täytetty toisen maailmansodan aikaisella teräksellä. Jotkut vaunuista ovat silminnähden kokeneet kovia, mutta osa on vielä kiitettävässä kunnossa ulkopuolisesti.
IMG_0295
Panssarivaunukaan ei ole kuolematon.

Mielenkiintoisina bonuksina ulkonäyttelyyn ollaan aseteltu puolustusvoimien maalitauluina käyttämien tankkien torneja osumaselitteineen. Kävijä pystyy omin silmin näkemään eri tyyppisten aseiden vaikutukset tankkien raskainta panssarointia vastaan. Kymmenien tonnien painoisten vaunujen liikuttamiseksi vaadittavista voimanlähteistä kiinnostuneille ulos sijoitetusta pienestä sivuhallista löysimme kokoelman moottoreita, joista osa oli näppärästi läpileikattu kuten aiemmin kohdattu ykköshallin T-54.

Tiimimme käveli rauhakseen ohitse alarivin tankkien kunniavartion ja suoritti käännöksen museon ylätasanteen suuntaan, jossa maastouduimme hetkeksi sodan aikaiseen korsuun ja otimme asemaa kuvan verran panssarintorjunta-kanuunalla varustetuissa tuliasemissa. Niin paikalle rakennettujen juoksuhautojen kuin korsunkin ahtaat oltavat osoittautuivat jokseenkin haasteellisiksi navigoitaviksi taisteluparin pituuden vuoksi.

 

Museon ulkoalueen päättää paikalle ajettu, mutta pahasti ajan turmelema panssarijuna sekä muutama vaihtelevassa kunnossa oleva ensimmäisen ja toisen maailmansodan välissä kehitetty vaunu. Tiedusteluretkemme ulkoalueelle alkoi olla pulkassa ja niin janon kuin nälänkin yltyessä päätimme alkaa suunnittelemaan evakuointia. Lähtiessämme emme kuitenkaan unohtaneet kiertää panssarintorjunnalle omistettua rakennusta, jonka seinille sijoitetuista vitriineistä löytyvät näytekappaleet kevyistä pst-aseista kuten singoista sekä komposiittiräjähtein täytetyistä sukista. Lattiatilaa dominoivat panssarintorjuntatykit sekä esimerkkikappale Vickers Vigilant-panssarintorjuntaohjuksesta.

IMG_0382
Vickers Vigilant oli ensimmäisiä ohjattuja panssarintorjuntaohjuksia. 50-luvun puolivälissä kehitetty Järjestelmä adoptoitiin myöhemmin myös Yhdysvaltain merijalkaväen käyttöön nimellä Clevite.

Operatiivisesti olennainen poistuminen aloitettiin perehtymällä vielä ohimennen MT-LB miehistövaunuun ja sen askeettisiin sisätiloihin. Ajalleen kunniallisesti neuvostoajoneuvon miehistölle suunnatut mukavuudet ovat lähinnä funktionaaliset.

IMG_0383
MT-LB amfibivaunun sisätilat eivät houkuttele mukavuudellaan.

Kolme tuntia kestäneen tutustumiskäyntimme aikana Nojatuolikenraali oppi uutta ja ja innosti museosta muistonsa menettänyttä Kapteeni Salamaa, jonka viimeinen vierailu oli ajoittunut kauas menneisyyteen kouluajoille. Parolan Panssarimuseo on kunnioitettava esimerkki asialleen omistautuneiden yksilöiden työn ja vaivannäön tuloksista. 56-vuotta vastikään täyttäneen museon elinaikana sen toiminnalle ja kehitykselle omistautuneet tahot ovat jatkuvasti kehittäneet näyttelyä, tuoden paikalle uutta kalustoa sekä laajentaen aihealueen kattavuutta. Museo tarjoaa vähemmänkin militariasta kiinnostuneelle mielenkiintoista nähtävää ja antaa ideaa  puolustusvoimien teräshirviöiden herättämistä tunteista. Panssarivaunu on kautta historiansa ollut taistelukenttien pelätyin peto. Niin asepalveluksen suorittaneille kuin suorittamattomille, museo huokuu historiaa ja rautaista voimaa.

Nojatuolikenraalin toimitus suosittelee Parolan Panssarimuseota kaikille aiheesta kiinnostuneille sekä niille, jotka eivät ole viimeisen kymmenen vuoden aikana päässeet museossa vierailemaan. Olitpa turisti, teini-ikäinen tai militariasta innostunut, museossa saa vierähtämään pari kolme tuntia mielekkäästi. Toimitus onnistui ajoittamaan kierroksensa tehokkaasti kevyempään yleisöaikaan, jolloin kulkeminen ja kuvailu onnistuivat rauhallisesti.

Mainokset

Kommentoi vapaasti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s