F-35A Lightning II

HX-Hankkeeseen osallistuvista ehdokkaista yksikään ei ole saavuttanut julkisuuden valokeilaa samoin tavoin kuin hävittäjien viidettä sukupolvea edustava Lockheed Martinin F-35 Lighting II. Yli kaksi vuosikymmentä kehityksessä olleeseen hävittäjään on kohdistunut enemmän niin median kuin veronmaksajien huomiota kuin mihinkään muuhun asekehitysprojektiin. Historian kalleimmaksi asejärjestelmäksi kasvaneen Joint Strike Fighterin tien varrella on kohdattu suuria näkymiä tulevaisuudesta, viivästyksiä ja epäonnistumisia. Julkisuudessa F-35:a on kohdeltu niin tulevaisuuden ilmasodat ratkaisevana ihmeaseena kuin ylikalliina ja turhana spektaakkelina. Todellisuus ilmaisee itseään kuitenkin vahvemmin harmaan sävyissä kuin täysin mustavalkoisessa tulkinnassa. Markkinoinnin ja huomionhakuisen uutisoinnin välimaastossa on puolustusvoimien ja hallituksen perehdyttävä tarkasti Lockheed-Martinin lippulaivaan ja verrattava sitä HX-hankkeen muihin ehdokkaisiin tasavertaisen analyyttisellä tutkimuksella.

Joint Strike Fighter-projekti sai alkunsa vuonna 1996 kahden tulevaisuuden ilmasodan tarpeita selvittävän tutkimushankkeen seurauksena. Yhdysvaltain merijalkaväen ja laivaston käynnistämät selvitykset etsivät uutta teknologiaa hyödyntäviä seuraavan sukupolven hävittäjiä korvaamaan merivoimien F-16, A-10, F/A-18 (C- ja D-mallit) sekä AV-8B konetyyppejä. Merijalkaväelle suunniteltu CALF- (Common-Affordable-Light-Fighter) projekti sekä laivaston JAST- (Joint-Advanced-Strike-Technology) projekti yhdistettiin F-35:n kehdoksi. Joint Strike Fighter-ohjelman tuli tuottaa yksi konetyyppi  korvaamaan vanhat järjestelmät paremmalla kokonaissuorituskyvyllä ja päivittää kalusto uudeksi. Uuden hävittäjän elinkaaren oli määrä kattaa suurin osa 2000-lukua aina 2070-asti ja pysyä kilpailukykyisenä tulevaisuuden ilmasodissa. Boeing ja Lockheed-Martin ottivat osaa kilpailuun kahdella prototyypillä, joista Boeingin X-32 todettiin arvioijien osalta riskialttiimmaksi vaihtoehdoksi. Lockheed voitti kilpailun osoittaen prototyyppinsä varmemmaksi ja pienemmän kehitysriskin omaavaksi. Todistettuaan prototyyppinsä kehityskelpoiseksi Lockheed ja Yhdysvaltain hallitus allekirjoittivat sopimuksen Joint Strike Fighter-projektin järjestelmäkehityksestä jolloin X-35:a alettiin kehittämään F-35 A, B ja C-malleiksi.

F-35:n olomuotoon ovat vaikuttaneet Yhdysvaltain merijalkaväen toivomus lyhyen nousukiidon ja pystysuoran laskeutumisen mahdollisuudesta (STOVL = Short-Take-Off-Vertical-Landing), sekä Lockheed Martinin aiemmin kehittämän F-22A Raptorin pohjalta kehitetyt häiveominaisuudet. STOVL-mahdollisuuden sisällyttämisen seurauksena F-35A – ja C mallit kasvoivat B-mallin suunnittelulähtökohtien ympärille. Merijalkaväen tarpeita edelleen kunnioittaen siipien kärkiväliin asetettiin rajoituksia, jotta F-35B mahtuisi merivoimien käyttämien amfibihyökkäysalusten sisäisiin hangaareihin ja hisseihin.  Rungon laajuus juontuu tarpeesta kantaa taistelutehtäviin vaadittava polttoaine, aseistus sekä B-mallin vaatima keskiturbiini sisäisesti. Koneen ensimmäistä prototyyppiä rakennettu sisäisillä asetiloilla, jonka seurauksena kehitystaipaleen ensimmäisinä haasteina rakenteita jouduttiin suunnittelemaan uudelleen. Muutoksien myötä koneen tyhjäpaino kasvoi ja lisäkehitystä vaadittiin painon madaltamiseksi. Joint Strike Fighter on kehdostaan lähtien monitoimihävittäjä ja perinteiset ilmataistelun kannalta kriittisenä pidetyt ominaisuudet on asetettu toissisijaisiksi uuden teknologian, joustavuuden ja B-mallin rajoituksien rinnalle. Rakenteellisten ratkaisujensa ohella F-35:n alkeina pidettiin tulevaisuuden verkostoituun sodankäyntiin soveltumista, jolloin koneen suurin arvo saavutettaisiin sen toimiessa sensorialustana, tiedonvälittäjänä ja tulenohjaajana.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

F-35 muistuttaa edeltäjäänsä F-22A Raptoria planformiltaan sekä häivemuotoilultaan ja on kokonsa puolesta vertailtavissa F-16 Fighting Falconiin. Häiveominaisuuksia ja matalaa havaittavuutta on tavoiteltu pääasiallisesti Raptorista opittuja muotoiluoppeja hyödyntäen. F-35:n häivemuotoilu on havaittavissa siipimallista, pohjarungon muodosta sekä moottorien ilmanottoaukoista. Häiveominaisuuksien ohella uusia taistelujärjestelmiä ja avioniikkaa hyödyntävä F-35 suunniteltiin F-22A Raptoria täydentäväksi monitoimihävittäjäksi. Laajan kirjon vanhentuvaa kalustoa korvaavan koneen tuli täyttää useiden käytöstä poistettavien konetyyppien kyvyt kustannustehokkaammin ja käyttäjäystävällisemmin. Teknologisen edistyksen kautta pyrittiin mahdollistamaan useiden keskenään ristiriidassa olevien hävittäjätyyppien tehtävät suorittava yksi konetyyppi, jonka kolme eri variaatiota palvelisivat Yhdysvaltain ilmavoimien ja merivoimien tarpeita.

Kunnianhimoiset tavoitteet ja vaadittavan teknologian kypsymättömyys hidastivat kehityksen alkutaivalta. Sekä Lockheed Martin että asevoimat ovat JSF-projektin syntyperän vuoksi kohdanneet odottamattomia haasteita kautta ohjelman kehityshistorian, joiden seurauksena koneen odotettu käyttövalmius viivästyi ja työ on edelleen kesken. Ensimmäisen prototyypin ja tuotantoversion väliset erot toimivat leimahduspisteenä  kaksi vuosikymmentä jatkuneelle kivikkoiselle kehityksen tielle, jonka varrella 2012 Yhdysvaltain kongressi uhkasi projektia keskeytyksellä mikäli kustannukset eivät madaltuisi. Uuden etulinjan hävittäjän kehittäminen on perinteisesti vaativa ja aikaavievä prosessi, mutta F-35A käynnistyi edeltäjiänsä haasteellisemmista lähtökohdista. Tarve korvata keskenään ristiriitaisten roolien kansoittamat vanhentuvat hävittäjät yhdellä rajoituksien rankaisemalla konetyypillä on tehnyt Joint Strike Fighterista historian kalleimman asejärjestelmän. Ongelmista ja viivästyksistä huolimatta rajoitettuja määriä kehitys- ja päivitysasteella olevia F-35:a ollaan otettu käyttöön Yhdysvaltain sekä sen ulkomaisten asiakkaiden asevoimissa. Lockheed Martin jatkaa koneen kehitystyötä aktiivisesti ja nykyisellään käytössä olevat koneet ovat vielä vailla kaikkia taistelukykyjään.

Ilmavoimien ensimmäinen häivehävittäjä

F-35A edustaa amerikkalaisen puolustusteollisuuden huipputasoa ja Lockheed-Martinin markkinointi on edistänyt koneen julkikuvaa esittelemällä sen uuden sukupolven kykyjä. Suomen ilmavoimille Lightning II edustaisi loikkaa kohti tuntematonta, sillä koneen teknologinen ja kehityksellinen pohja vaatii sen käyttäjiä omaksumaan taistelutapoja joiden tehokkuudesta ei ole vertailukelpoista näyttöä. Ostajia houkutellaan viidennen sukupolven ominaisuuksia korostaen, jotka F-18 C/D Hornetteihimme verrattuna vaikuttavat ylivoimaisilta. Lunastaessaan lupauksensa F-35A toisi ilmavoimille päivitetyn työkalun ja paremmat mahdollisuudet ilmapuolustusten läpäisyyn, ilmatilan hallintaan sekä hävittäjätorjuntaan. Verkostoituneeseen sodankäyntiin suunnitellulla hävittäjällä pystyttäisin myös parantamaan puolustusvoimien muiden haarojen toimintakykyä ja tilannekuvaa. Joint Strike Fighter-projekti tulee valmistuttuaan antamaan tehokkaan monitoimihävittäjän ostajilleen, mutta sen suorituskyky Venäjän kanssa rajaa jakavassa Suomessa on kyseenalainen.

Viidennen sukupolven hävittäjänä F-35A:a on vertailtavissa Lockheed Martinin aiemmin rakentamaan F-22A Raptoriin sekä kehitysvaiheessa oleviin venäläiseen Sukhoi T-50 PAK-FA:n sekä kiinalaista J-20 Chengduun. Julkisen tiedonsaannin niukkuus asettaa objektiivisen vertailun suorittamiselle haasteita, mutta fysiikan lait ovat riippumattomia markkinoinnista.  Joint Strike Fighter-ohjelman alkuasetelmista lähtien kehityksessä ei olla päätoimisesti tavoiteltu ilmaherruushävittäjää, vaikka F-35:a on mainostettu kyseiseen rooliin soveltuvana. Yhdysvaltain eri palvelushaarojen ristiriitaisten vaatimuksien asettamia rajoituksia on pyritty kompensoimaan ensisijaisesti häiveominaisuuksilla ja tietosodankäynnin työkaluilla. Projektin puolestapuhujat haastavat perinteisen ilmasota-ajattelun ja Lockheed mainostaa F-35:a ilmaherruushävittäjänä, mutta puutteellinen suorituskyky ilmataistelulle tärkeinä pidetyillä osa-alueilla on huolestuttavaa. Koneen ketteryyden ja liikehtimiskyvyn kannalta olennaiset tehopaino-suhde, siipiala sekä siipikuormitus ovat ensi-sijaisesti ilmataistelijoiksi suunniteltuja koneita heikommat. F-35A häviää kinemattisia ominaisuuksia vertaillessa niin uusimmille Sukhoin hävittäjille kuin Dassault Rafalelle sekä Eurofighter Typhoonille.

Ilmaherruushävittäjän ja monitoimihävittäjän eroavaisuudet ovat helposti havaittavissa F-22A:n sekä F-35A:n välillä. Ilmaherruushävittäjän on omattava erinomainen polttoainekapasiteetti, tehopainosuhde, sekä pieni siipikuormaus. F-22A tunnustetaan vielä nykypäivänäkin maailman parhaaksi ilmataistelijaksi, sillä Raptor omaa erinomaisten häiveominaisuuksiensa lisäksi ylivoimaisen kinemaattisen suorituskyvyn, polttoainekapasiteetin ja kykenee kantamaan sisäisesti suuremman määrän aseistusta kuin F-35. Yhdysvaltain ilmavoimat luottaa edelleen ensi-sijaisesti Raptoriin ilmaherruustehtävässä, jota lukumääräisemmän F-35:n on määrä täydentää. Huipputason avioniikkan mahdollistaman helpon ohjattavuuden sekä hyvin tehokkaan yksittäisen moottorinsa ansiosta Lightning II on liikehtimiskyvyssään vertailukelpoinen Hornetiin. Koelentäjien kokemuksien mukaan matalissa lentonopeuksissa kone kykenee saavuttamaan korkeita hyökkäyskulmia nopeasti ja liikehtimään Hornettia paremmin. Kone kuitenkin menettää aerodynaamikkansa vuoksi liike-energiaansa hyvin nopeasti aggressiivisessa liikehdinnässä, joka nykaikaisessa ilmasodassa tekee siitä helpomman maalin vastustajan ohjuksille. Puutteellinen kinemaattinen suorituskyky ja aseistus koituvat kohtalokkaiksi F-35:lle sen kohdatessa raskaammin aseistettuja sekä nopeampia ilmaherruushävittäjiä kuten Venäläinen SU-35S Super Flanker.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

F-35:n oleellisimmat edut vastustajiinsa nähden piilevät sen heikossa tutkahavaittavuudessa, kehittyneessä elektroniikassa ja edistyksellisessä avioniikassa. Koneen pääsensorina toimiva Northrop Grummanin suunnittelema AN/APG-81 AESA-tutka (Active-Electronically-Scanned-Array) on julkisten tietojen perusteella hävittäjätutkista kehittyneimpiä. APG-81 sallii F-35:n paikantaa kohteita maalla, merellä ja ilmassa sekä tuo lisämahdollisuuksia kohdealueiden tutkakuvantamiseen sekä liikkuvien maakohteiden seurantaan. Toissisijaisena ominaisuutena tutkajärjestelmää on mahdollista käyttää korkeataajuusviestintään tai elektroniseen sodankäyntiin. Toisena pääsensorina toimii koneen keulan alla sijaitseva elektro-optinen järjestelmä (EOTS = Electro-Optical Targeting-System), joka korvaa ulkoisesti kannetut tähtäysjärjestelmät kuten Suomellekin tuttu Litening AT tai uudempi Sniper ATP. Kolmanneksi sensoriksi ja ohjusvaroittimeksi koneen runkoon sisällytettiin useista lämpökameroista koostuva hajautettu lämpöhavaitsin (DAS = Distributed Aperture System). Elektroniseen taisteluun kone on varustettu AN/ASQ-239 ELSO-järjestelmällä, joka tuo koneelle laajan kirjon havainnointi- sekä vastatoimia nykyaikaiseen taisteluympäristöön. Sensorien ja taistelujärjestelmien keräämä tieto fuusioidaan koneen avioniikan kautta kuljettajan käyttöön.

Häiveominaisuuksia ja heikkoa havaittavuutta on mainostettu F-35:n merkittävimpänä markkinointivalttina, mutta suuri osa tutkanäkyvyyteen liittyvästä tiedosta on salassa pidettyä. Perinteisten häivemuotoiluoppien kautta tulkittuna koneen tutkapoikkipinta-ala muista kulmista kuin edestä havainnoituna on Raptoria suurempi. Muotoilulla saavutettua tutkanäkyvyyttä on täydennetty tutkaheijastuksia vähentävillä pinnoitemateriaaleilla (RAM = Radar Absorbent Material), mutta pinnoitteiden vaikutukset ovat toissijaisia muotoilun rinnalla. Todellista tutkanäkyvyyttä arvioitaessa on huomioitava, että fyysiikan lakien johdosta hävittäjien kokoluokassa muotoilulla pystytään parhaiten vaikuttamaan korkeiden aallonpituuksien tutkanäkyvyyteen. F-35:n häiveominaisuudet toimivat parhaiten X- ja Ku-taajuuksia käyttäviä tarkkoja tulenohjaustutkia vastaan. Matalia aallonpituuksia käyttävät tutkat kykenevät  Rayleigh-sironnan vuoksi joissain määrin kumoamaan pienten hävittäjien häivemuotoilua. Julkisuudessa esiin tulleiden tietojen mukaan F-35:n ELSO-järjestelmän ominaisuuksiin kuuluu tutkanäkyvyyden pienentäminen, mutta aktiivisten häivejärjestelmien toiminnasta  realistisessa taisteluympäristössä ei ole juurikaan vertailukelpoista näyttöä.

Häivehävittäjän ohjaamonäkymä poikkeaa pitkälle sitä edeltävistä sotilaskoneista. Analogisista mittareista sekä perinteisistä näytöistä on luovuttu ja ohjauspaneelia dominoi laaja kosketusnäyttö. Päänäyttö voidaan konfiguroida tarpeen mukaan näyttämään tietoja koneen sensoreista ja avioniikasta. Kuljettajan toimintaa on pyritty helpottamaan yksinkertaistamalla ohjaamoa ja kriittisen tiedon saantia. Merkittävimmät osatekijät kuljettajan tilannekuvan luonnissa ovat datafuusio sekä koneen uuden sukupolven kypärä, jota on kehitetty näyttämään koneen järjestelmistä kerätty ja yhdistetty tieto 360-astetta kattavassa näkymässä koneen ympäriltä. Kypärä sallii kuljettajan nähdä hajautettujen lämpösensorien kautta ympärilleen ja rungon läpi, koneen avioniikan ja muiden sensorien täydentäessä tilannekuvaa. Julkisen tiedon perusteella kehitystyössä tavoiteltu koneen helppo lennettävyys ja opettelu on saavutettu, josta koelentäjien positiiviset kokemukset ovat vahvaa näyttöä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Ilmataistelussa Lightning II hyötyy häiveominaisuuksistaan parhaiten matalia aallonpituuksia käyttävien tutkien ulottumattomissa. Etualalta lähestyvien vastustajien korkeataajuustutkat eivät kykene havaitsemaan Lightning II:a yhtä kaukaa kuin Horneteja, jolloin häivehävittäjän heikompi havaittavuus auttaa sitä saavuttamaan tehokkaaseen tulenavaukseen vaadittavan etulyöntiaseman. Aseidenkäyttöön tarvittavan tutkalukituksen ensimmäisenä saavuttava taistelija on perinteisesti taistelun voittaja, mutta nykyaikaisessa ilmasodassa lopputulokseen vaikuttavia tekijöitä on lukuisia. Vastustajan elektroniset vastatoimet, väistöliikkeisiin käytettävä liikehtimiskyky sekä käytetyt ohjukset ovat ratkaisevia tekijöitä taistelun tuloksen kannalta. F-35A pystyy kantamaan sisäisissä asetiloissaan neljä AIM-120 AMRAAM ohjusta, joiden testiolosuhteissa saavuttama osumatodennäköisyys on noin 50%. Kantaessaan ulkoista lisäaseistusta häivehävittäjän tutkanäkyvyys sekä siipikuormitus kasvavat, jonka seurauksena koneen taistelutehokkuus heikkenee.  Lightning II:n suurimmat puutteet ilmataistelussa ilmenevät vasta ensikontaktin jälkeen, jolloin selviytymistä vaikeuttaa sen haavoittuvuus takaa-ajajien tulitukselle. Käytettyään sisäisen aseistuksensa F-35:n on käännyttävä ja pyrittävä pakenemaan nopeampia Flankereita sekä niiden laukaisemia ohjuksia, jolloin häivehävittäjän puutteellinen aerodynaaminen suorituskyky ja voimanlähteen suuri lämpöjälki heikentävät merkittävästi sen mahdollisuuksia selviytyä vastustajan tulitukselta. Lähi- ja näköetäisyyden ilmataistelussa F-35A:n puutteet kinematiikassa ja aseistuksessa tekevät siitä altavastaajan. Kohdatessaan Flankerin kehitysversioita on häivekoneen pyrittävä ratkaisemaan taistelu nopealla täsmälaukauksella, sillä aggressiivisessa liikehdinnässä menetetty liike-energia koituu sille kohtalokkaaksi. Kummankin osapuolen kantaessa lentäjän kypärätähtäintä sekä ketteriä lähietäisyyden lämpöhakeutuvia ohjuksia on taistelun lopputulos raskaammin aseistetun ja suorituskykyisemmän Flankerin puolella.

Torjuntatehtävässä lentue tarvitsee vastustajalta yhteistyötä alkuasetelmassa ja irtautumisessa, sillä puutteellinen kinematiikka madaltaa sen mahdollisuuksia selviytyä perinteisestä ilmataistelusta. Näköetäisyyden ulkopuolella (BVR = Beyond Visual Range) käydyssä ilmataistelussa F-35A:n on pyrittävä laukaisemaan aseensa ja säilyttämään tutkalukitus kohteestaan, jotta koneen pääsensorista riippuvaiset ohjukset löytävät maalinsa. Kääntyessään pakoon uhraa hävittäjä häiveominaisuuksiaan eikä kykene enää antamaan ohjuksilleen päivitettyä maalitietoa, mutta lentueen muut hävittäjät kykenevät MADL-datalinkin avulla päivittämään yhden koneen laukaisemien ohjusten kohdetietoja. Tulituksen kohteena oleva nykyaikainen hävittäjä pyrkii aktiivisilla häirintätoimilla ja liikehtimiskyvyllään madaltamaan sitä kohti ammuttujen ohjusten osumatodennäköisyyttä. Tutkahakeutuvia ohjuksia pystytään häiritsemään tehokkaasti elektronisen sodankäynnin järjestelmillä toisin kuin infrapunasensorin sisältäviä lämpöhakeutuvia ohjuksia kuten AIM-9X Sidewinder. Ilmataisteluaseistuksenaan F-35A pystyy kantamaan parhaimmillaan kaksi tutkahakeutuvaa- ja kaksi lämpöhakeutuvaa ohjusta.

F-35firesAIM120
F-35 laukaisee AIM-120 AMRAAM ilmataisteluohjuksen. Kuva: Wikimedia Commons
F35armed
F-35 pohjakuva asetilat avoinna. Kuva: Wikimedia Commons

Nykypäivän hävittäjän tehokkuus asejärjestelmänä on riippuvainen siihen liitettävistä aseista. F-35A:n tullaan integroimaan suurin osa NATO-maiden käyttämästä ilmasta-ilmaan sekä ilmasta-maahan aseistuksesta. Kone pystyy käyttämään niin AIM-120D AMRAAM kuin AIM-9X Sidewinder ohjuksia, sekä ilmasta-maahan täsmäaseita kuten JDAM-pommeja ja JASSM-risteilyohjuksia. Lähitulevaisuudessa Britannian hankkimat F-35:t tulevat kantamaan myös Eurooppalaisen MBDA-konsernin kehittämää Meteor-ilmataisteluohjusta, joka päihittää kantaman ja kinematiikan osa-alueilla amerikkalaisten nykyisin käyttämät ilmataisteluohjukset merkittävällä marginaalilla. MBDA julkaisi vuonna 2010 F-35:n asetiloihin mahtuvan konseptiversion Meteorista ja Britannian puolustusministeriö solmi integraatiota koskevan sopimuksen kuluvan vuoden Huhtikuussa.

Suomen ilmatilaa puolustaessaan F-35:n häiveominaisuuksien kautta saavutettu hyöty kärsii haavoittuvuudesta matalien aallonpituuksien tutkia vastaan. Venäjän sijoittaessa kehittyneitä pitkän kantaman ilmatorjunta-ohjuksia sekä verkostoituja matalataajuus-tutkia rajan tuntumaan, ovat koneen häiveominaisuudet uhattuna puolustuksemme kannalta merkittävällä etäisyydellä itärajasta. Yhdysvaltain asevoimat sekä valtaosa F-35:n vientiasiakkaista pystyvät sijoittamaan laivueensa potentiaalisten vastustajien pitkän kantaman tutkien ulkopuolelle. Häivekoneiden tehokkuus perustuu pitkälti taisteluasetelmien ennalta-arviointiin ja vastustajan ilmatilan lähestymiseen sen pitkän kantaman tutkien peittoalueiden ulkopuolelta. Suomen ilmatila on suurelta osin Venäläisten maahan sijoitettujen valvontatutkien jatkuvassa seurannassa, jonka lisäksi peittoalueita voidaan tarvittaessa tehostaa tutkakoneilla. Koneen puutteellinen kinemaattinen suorituskyky ja lukumääräisesti vähäinen aseistus heikentävät sen mahdollisuuksia selviytyä taisteluista, joissa lentäjä ei kykene päättämään taistelun alkuasetelmaa ja tuhoamaan kohtaamiaan vastustajia ennen kuin nämä vastaavat tuleen.

Advanced Super Hornetin tavoin F-35A:n suurin hyöty Suomen puolustuksessa savutetaan vastustajan ilmatorjunnan tuhoamisessa sekä täsmäasein suoritetussa ilmatuessa. Koneen erinomaiset sensorit yhdistettynä ELSO-kykyihin ja häiveominaisuuksiin mahdollistavat pääsyn optimaaliselle etäisyydelle maakohteista ja tarkan täsmäaseiden käytön niitä vastaan. Optimaalisissa olosuhteissa Lightning II on kyvykäs täsmäase-lavetti niin JASSM-risteilyohjuksille kuin JDAM-pommeillle. Puutteellinen aerodynaaminen suorituskyky, aseistus sekä suuren lämpöjäljen tuottava moottori kuitenkin vaikuttavat koneen selviytymismahdollisuuksiin myös matalalla. Olosuhteiden salliessa ja tuhottavien kohteiden määrän ollessa rajallinen, F-35A menestyy matalien lentokorkeuksien ilmatuessa kiitettävästi ja kykenee tuottamaan liittolaisjoukoille synergistisiä etuja tiedonkeruu- ja välitysominaisuuksillaan. Yhdysvaltain laivasto testasi hiljattain koneen kykyä toimia tulenohjaajana laivaston ampumille pitkän kantaman ilmatorjuntaohjuksille, johon MADL-datalinkkijärjestelmä antaa mahdollisuuden.

Käytettävyyden parantamiseksi Lightning II:a varten kehitettiin pitkälle automatisoitu, verkostoitu logistiikka ja huoltojärjestelmä ALIS (Automated Logistics Information System), jonka on tarkoitus valmistuessaan nopeuttaa vikadiagnoosia ja varaosien tilaamista. Kehittyessään elinkaarensa aikana koneen ylläpito ja parantaminen tulevat helpottumaan, sillä JSF-ohjelma on pyrkinyt yksinkertaistamaan perinteisesti haastavia komponenttien vaihtoja. Suunnitelmien toteutuessa F-35A:a voidaan päivittää uusilla prosessoreilla ja taistelujärjestelmillä helpommin kuin sitä edeltäviä hävittäjiä. ALIS-huoltojärjestelmän nykyversio ei vielä kuitenkaan vastaa odotettua tasoa ja on yksi Lightning II:n potentiaalisista haavoittuvuuksista. Nykyisessä kokoonpanossaan järjestelmän hitaus ja ohjelmiston keskeneräisyys hidastavat huoltoa ja heikentävät koneen käytettävyyttä. F-35A:n kotimaista ylläpitoa vaikeuttaa Yhdysvaltojen päätös evätä ostajilta pääsy sen ohjelmistoihin ja varjeltuihin järjestelmiin. Koneen laajoja huoltoja suorittavat varikot Euroopassa sijaitsevat pian EU:sta poistuvassa Britanniassa ja Italiassa. Kenttätason huoltoa pystytään suorittamaan maakohtaisesti, mutta merkittäviä ohjelmisto- ja järjestelmähuoltoja varten hävittäjät on käytettävä ulkomaisilla huoltovarikoilla. Ilmavoimien valitessa F-35A:n korvaamaan Hornetit, olisi torjuntahävittäjiemme huolto- sekä logistiikkaketju järjesteltävä Yhdysvaltojen asettamia rajoituksia noudattaen. Riippuvuus ulkomaille sijoitetuista varikoista ja huoltovälineistä asettaa huomattavia ongelmia koneen huollon varmistamiselle kriisitilanteessa.

F-35Nellis
F-35 Lightning II Nellisin lentotukikohdassa Yhdysvalloissa. Kuva: Wikimedia Commons

Viides sukupolvi NATO-maille, ei Suomelle

Joint Strike Fighter-projekti aloitettiin 1996 ja F-35:n kehitys-sopimus Lockheed Martinin ja Yhdysvaltain puolustusministeriön välillä allekirjoitettiin vuonna 2001. Yli kaksi vuosikymmentä jatkuneen kehitystyön jälkeen kone on astumassa rajoitettuun palvelukseen Yhdysvaltain- sekä vientiasiakkaiden asevoimissa. Projektin lähtötavoitteena oli eri tahojen ristiriitaiset tarpeet täyttävän monitoimihävittäjän luominen, jonka seurauksena tulos on yhtä hämmentävä kuin koneen alkutaival. Maailmanhistorian kalleimmaksi puolustusprojektiksi kasvanut ohjelma lähestyy tavoitteitaan ja käyttäjät ovat optimistisia koneen tulevaisuudesta. Viime vuosina Lockheed Martinin markkinointikoneisto on pyrkinyt aggressivisesti edistämään positiivista kuvaa, vähätellen ohjelman nykyisiä ongelmia sekä ennestään tunnettuja taktisia ja strategisia puutteita. Koska suurin osa JSF-projektin tehtäväkriittisestä tiedosta on salassa pidettyä, on objektiivisen vertailun kannalta tärkeää etsiä keskitietä markkinoinin ja sensaatiohakuisen mediahuomion väliltä. HX-hankkeen tavoitteiden kannalta olennaisinta on Lightning II:n kokonais-suorituskyvyn arviointi, eikä niinkään yksittäisten teknologisten ominaisuuksien korostaminen ylitse muiden.

F-35A kykenee korvaamaan ilmavoimiemme F-18C Hornetit vähintään vastaavilla kyvyillä ja tuomaan käyttöömme uusia teknologisia etuja edeltäjäänsä verrattuna. Ilmavoimien toimintaa ajatellen häivehävittäjän käyttöönotto kuljettajatasolla on suhteellisen yksinkertaista sen Hornetia muistuttavan lentotuntuman sekä lentämisen helppouden vuoksi. Suurta osaa tuoreimmasta olemassaolevasta hävittäjäaseistuksestamme voitaisiin käyttää uudelleen Lightning II:a ja puolustuskykymme parantuisi koneen tietosodankäynnin kykyjen ansiosta. HX-hankkeen tehtävänä on kuitenkin selvittää mikä kandidaateista tuo parhaiten kustannustehokasta uskottavuutta maanpuolustukseemme. Tyyneltä valtamereltä lentotukialuksen kannelta ilmaan nouseva Lightning II on strategisesti paremmassa asemassa ja paremmin tuettu kuin mistään Suomalaisesta lentotukikohdasta torjuntatehtävälle nouseva F-35A. Kriisitilanteessa ilmaan nousevat häivekoneet kyettäisiin potentiaalisesti havaitsemaan seurantatutkilla strategisesti merkittäviltä etäisyyksiltä. Vaikka matalataajuustutkat eivät kykene tuottamaan tutkahakeutuvien ohjusten käyttöön vaadittua tarkkuutta, voidaan niitä käyttää häivelentueiden paikantamiseen ja hävittäjätorjunnan koordinointiin. Haasteellisuutta koneen strategiselle sijoittelulle luo myös sen kyseenalainen soveltuvuus ilmavoimille tärkeään hajautettuun toimintaan monimutkaisen teknologian, häivepinnoitteiden ja kiitoratavaatimusten vuoksi. Varmaa vastausta maantietukikohtiin sijoittamisesta ei kuitenkaan ole saatavilla ilman tarkkoja tietoja koneen kenttähuoltoon vaadittavista toimenpiteistä ja työkaluista.

Hintakilpailussa Lockheed Martin on rinta rinnan Boeingin kanssa yksittäisen koneen ostohintoja vertaillessa. Nykyiset arviot asettavat F-35:n A-mallin hankintahinnan 95-110 miljoonan dollarin haitariin, joka on vertailukelpoinen Advanced Super Hornetin kanssa. Vaikka Super Hornet on pitkälle testattu ja valmis hävittäjä, on vertailussa huomioitava päivityskokonaisuuden suunnitteluun, kehitykseen ja testaukseen vaadittavat lisävarat. Huollon, ylläpidon ja koulutuksen osa-alueilla Boeing pystyy kilpailemaan hinnalla Lockheedia paremmin, mutta elinkaarikustannusten objektiivinen arviointi on haastavaa ilman kattavia käyttäjäkokemuksia. HX-hankkeen kandidaatteja vertaillessa elinkaarikustannukset ovat yksi merkittävimmistä osatekijöistä päätöksenteossa, sillä kone tulee toimimaan Suomen etulinjan torjuntahävittäjänä vuosikymmeniä. F-35A on riskialttiimpi valinta Suomelle kuin Eurooppalaiset ehdokkaat, sillä keskeneräinen ja edelleen kriittiisten ongelmien kanssa kamppaileva projekti tuottaa tulevaisuudessa suuremmalla todennäköisyydellä odottamattomia kustannuksia ostajilleen.

F35-A_lands
F-35A. Kuva: Wikimedia Commons

F-35A:n valinta HX-hävittäjäkilpailun voittajaksi sitoisi Suomen ulkomaisiin toimijoihin huollon varmistamiseksi kaikkia muita ehdokkaita syvemmin. Mahdollisuuksia ohjelmistojen ja järjestelmien kotimaiseen muokkaukseen ei juuri olisi, sillä Yhdysvalloilta ei nykyhetkellä ole odotettavissa lupaa koneen muutoksiin muille kuin Israelille. Projektin kohtaamat ongelmat ohjelmistokehityksessä ja avioniikassa luovat epävarmuutta koneen lähitulevaisuuden taistelukelpoisuuteen. Ristiriidassa F-35:n ongelmien kanssa on Yhdysvaltain ilmavoimien sekä merijalkaväen julistus käyttövalmiudesta (Initial Operating Capability), joka on kyseenalaistettu niin median kuin puolustusministeriön toimesta. Yhdysaltain asejärjestelmien testauksesta ja arvionnista vastaava (DOT&E = Director of Operational Testing & Evaluation) tohtori Michael Gilmore raportin mukaan Joint Strike Fighter-projekti ei ole tuottamassa koneelta odotettuja kykyjä. Block 3F-ohjelmistotason kehitys on jäämässä tavoitteistaan ja kriittisiä testitapahtumia on peruttu tai lykätty, jotta F-35:n taisteluvalmius saataisiin osoitettua valikoiduissa testitapahtumissa. Yhdysvaltain merijalkaväen julistus koneen taisteluvalmiudesta osoitettiin testeillä, joista lähes jokaisessa vaadittiin kehitystiimin jäsenten osallistumista sekä testien sääntöjen madaltamista jotta kone läpäisi ne hyväksyttävästi. Ruusuisista julistuksista ja hohtavista raporteista huolimatta, koneen operatiivista valmiutta ei ehditä todistamaan kattavasti ennen kuin HX-hankkeen voittajan odotetaan astuvan käyttöön. F-35:n virallisen kehitysvaiheen (System Development & Demonstration) on määrä päättyä vuonna 2018. Koneen taistelukäyttöön vaadittava Block 3F-standardi on edelleen keskeneräinen eikä sen testauksessa olla edetty suunnitellusti.

F-35:n käyttäjistä Israel on puolustuksessaan kohtaamiensa strategisten ja maantieteellisten haasteiden kanssa rinnastettavissa Suomeen. Israelin ilmavoimat (IAF = Israeli Air Force) tilasi Lockheed Martinilta kaksi laivuetta F-35:a, joihin maan puolustusteollisuus tulee lisäämään omaa teknologiaansa. Israelin kiinnostus konetta kohtaan on kuitenkin ollut maltillinen paisuneiden kustannusten ja puutteellisen aseistuksen vuoksi. Israel on myös hiljaisuudessa osoittanut tarvitsevansa Yhdysvalloilta lisää F-15 hävittäjiä ja ilmaissut kiinnostuksensa Boeingin konseptiasteella olevaan Silent Eagleen, joka päivittää F-15:n häiveominaisuuksilla ja uudella tutkalla. Israel on myös ainoana maana kaikista F-35:n tilaajista saanut luvan koneen muokkaamiseen ohjelmistoista lähtien. HX-hankkeesta vastaaville tahoille on hyödyllistä perehtyä Israelin esimerkkiin, sillä IAF:n potentiaaliset vastustajat naapurimaissa ovat Venäjään verrattuna teknologisesti ja lukumääräisesti heikompia.

Objektiivisen analyysin kannalta JSF-ohjelman kehityshistoria ja nykytilanne ovat kriittisiä arviointikohteita. Hornet-torjuntahävittäjien saapuessa elinkaarensa päähän ja niiden jättämää aukkoa täytettäessä on päättäjien kyettävä näkemään historian kalleimman asejärjestelmän myyntiorganisaation markkinoinnin läpi. Asianomaisien tulee huomioida Lockheed Martinin sekä Joint Strike Fighter-projektijohdon tarve säilyttää veronmaksajien ja ostajien luottamus, sillä yli 400 miljardin dollarin arvoiseksi kasvaneen hankkeen varassa lepäävät tuhansien työntekijöiden tulevaisuuden työpaikat sekä siihen osallistuvien yritysten jatkuva tulos. Kansainvälisissä kriiseissä, sotatilanteissa ja maanpuolustuksessa päätöksien tulee perustua asejärjestelmän todelliseen tehokkuuteen, joka teknologian ohella on riippuvainen käyttäjämaan erityisolosuhteista sekä maantieteestä. Suomella ei ole varaa asejärjestelmään, jonka menestys realistisessa taistelutilanteessa on riippuvainen vastustajan yhteistyöstä. Suomella ei myöskään ole varaa asejärjestelmään, jonka luotettavuus ja käytettävyys ovat Joint Strike Fighterin tavoin vahvasti sidottu ulkomaisiin toimijoihin.

Director of Operational Testing & Evaluation Michael Gilmoren raportit:

DOTE JSF-Raportti 2017 (Englanniksi)

DOTE USAF IOC Muistio 2016 (Englanniksi)

Päivitys 24.4: Britannian puolustusministeriö on solminut sopimuksen MBDA-konsernin kanssa Meteor-ohjuksen integraatiosta F-35:n. Artikkeli päivitetty.

Tekniset tiedot:

Pituus: 15.67 m
Kärkiväli: 10.7 m
Korkeus: 4.33 m
Siipiala: 42.7 m2
Tyhjäpaino: 13199 kg
Taistelupaino ilmasta-ilmaan konfiguraatiossa: 22470 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino: 31800 kg
Sisäinen polttoainekapasiteetti: 8382 kg
Voimanlähde: 1x Pratt & Whitney F135
Työntövoima ilman jälkipoltinta: 125 kN
Työntövoima jälkipolttimella: 191 kN

Maksiminopeus: Mach 1.6+ (1930 km/h)
Kantama: 2220 km sisäisellä polttoaineella
Taistelukantama: 1407 km sisäisellä polttoaineella ja aseistuksella
Lakikorkeus: 15240 m
Nousunopeus: Ei tiedossa
Siipikuormaus: 526 kg/m2

Aseistus:

Tykki: 1x General Dynamics 25mm GAU-22/A, 180 ammusta
Kiinnityspisteet: 6 ulkoista siivissä, 4 rungon sisäistä
Ulkoinen aseistus:

  • Ilmasta-ilmaan:
    AIM-120 AMRAAM
    AIM-9X Sidewinder
    IRIS-T
    MBDA Meteor
  • Ilmasta-maahan:
    AGM-88 AARGM
    AGM-158 JASSM
    Brimstone / SPEAR 2
    SPEAR 3
    JAGM (Joint Air-to-Ground Missile)
    SOM
  • Laivantorjunta:
    Joint Strike Missile (JSM)
    Long Range Anti-Ship Missile (LRASM)
  • Pommit:
    Mk 82, Mk 83, Mk 84 – ohjaamattomat pommit
    Mk 20 Rockeye II – rypälepommi
    Wind Corrected Munitions Dispenser (WCMD)
    Paveway-sarjan täsmäpommit
    Small Diameter Bomb (SDB) – sarja
    Joint Direct Attack Munition (JDAM) – sarja
    AGM-154 JSOW – liitopommi
    B-61 Mod 12 Ydinpommi

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mainokset

2 thoughts on “F-35A Lightning II

  1. Näin heti alkuun kiitos asiantuntevista blogeista. Itse en ole asiantuntija, vain ilmailusta yli 40 vuotta kiinnostunut siviili. Tässä olisi vähän erilainen näkökulma aiheeseen .Mitä Suomen seuraavaan torjuntahävittäjään tulee, veikkaan että f35 se ei ole. Kone on todella kallis hankkia ja ylläpitää.Se ei ole riittävän nopea, liikehtimiskykyinen, eikä omaa riittävää aseistusta.Käsittääkseni ilmavoimat haluaa monitoimihävittäjän, jota f35 ei ole. Suomessa ei ole montaa lentokentää jonne kone mahtuu laskeutumaan(ja jonka ”itänaapuri” kyllä tietää)Kuinka kauan konetyypin häiveominaisuudesta on hyötyä, aika näyttää. Tekniikka kehittyy nopeasti ja Saab mainostaa, että uusin Gripen NG näkee f35:n. Suomella on ”karvaita” kokemuksia prototyypeistä, esim NH90 helikopterit.Niiden suhteen taisi mennä toistakymmentä vuotta, ennenkuin ne toimivat odotetulla tavalla.
    Toinen ”pakkaa” sekoittava tekijä on politiikka. Nouseeko hinta ja kauppapoliittiset seikat suorituskyvyn/konemäärän edelle, jää nähtäväksi. Mielestäni ei ole järkevää, kun kaksi tunnettua poliitikkoa on ”liputtanut” Jas:in puolesta, vaikka kone ei tuolloin ollut vielä lentänyt.Toivottavasti eduskunta,joka aikanaan asian päättää, kuuntelee ilmavoimien asiantuntemusta!

    Tykkää

Kommentoi vapaasti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s