F/A-18 E/F Super Hornet

Yllättävin osallistuja HX-hankkeen tarjouskilpailuun on kandidaatti, jota toimitus ei ottanut vakavasti. Tämä on Boeingin tarjoama Hornet-perheen viimeisin sukupolvi ja nykyisen kalustomme käyttäjille välittömästi tuttu Super Hornet. Niin hallitusta kuin puolustusvoimiakin houkuttelee varmasti ajatus Patrian, Boeingin ja ilmavoimien välisen yhteistyön jatkamisesta, jonka avulla nykyisten torjuntahävittäjiemme toimintakykyä on kehitetty viimeiset kaksi vuosikymmentä. Käytännössä Boeingin tarjoama hävittäjä on kuitenkin lähestymässä potentiaalisen elinkaarensa päätä, mutta voitaisiinko Super Hornetista vielä rakentaa ilmavoimille uskottava torjuntahävittäjä tulevien vuosikymmenien vaateisiin?

Super Hornet sai alkunsa Boeingin hankkiman McDonnell-Douglasin suunnittelupöydällä 1980-luvun loppupuolella kantaen Hornet-2000 konseptinimeä. Kehityksen tavoitteena oli laajentaa klassisen Hornetin kantamaa lisäämällä merkittävästi sisäistä polttoainekapasiteettia ja rakentaa merivoimien alkuperäistä tavoitetta lähempänä oleva hävittäjä. Tämän seurauksena koneen runkoa ja siipiä laajennettiin, jotta Hornetin suorituskyky voitaisiin säilyttää samalla kun tilaa varataan tulevaisuuden päivityksiä varten. Laajennettuun runkoon sovitettiin tehokkaammat moottorit kasvaneen massan kompensoimiseksi sekä kriittiset taistelujärjestelmät uudistettiin tutkasta ja avioniikasta lähtien. McDonnell-Douglasin kehitellessä uutta Hornetiaan etsi Yhdysvaltain merivoimat jälleen seuraajaa vanhentuneille rynnäkköhävittäjilleen A-12 Avenger-ohjelman kaaduttua. F-14 Tomcat hävittäjällään mainetta niittänyt Grumman ehdotti kevyesti päivitettyä Tomcatia, McDonnell-Douglas tarjosi Super Hornetin. Poliittiset ja sotilaalliset tahot valitsivat lopulta Super Hornetin todettuaan päivitykset olemassaoleviin F-14 hävittäjiin riittämättömiksi. Budjettien kiristyessä merivoimat keskeytti kylmän sodan loputtua NATF-ohjelman (laivaston kehittynyt hävittäjä), jonka tarkoituksena oli tuottaa laivastoversio ilmavoimien F-22 Raptor hävittäjästä. Super Hornet saapui Yhdysvaltain merivoimille kreivin aikaan.

100703-N-7317W-023
Kuva: Wikimedia Commons
USS Dwight D. Eisenhower Deployment
Kuva: Wikimedia Commons

Uusi Hornet siunattiin edeltäjänsä F-18 tunnuksella, jotta hävittäjä saatiin myytyä Yhdysvaltain kongressille matalan riskin kehitysversiona alkuperäiskoneesta. Lempinimen ”Sarvikuono” saanut hävittäjä on kuitenkin käytännössä täysin uutta tuotantoa. Ohjaamosta taaksepäin Super Hornetin runko ja sisäiset rakenteet on suunniteltu uudelleen, josta esiin pistävimpinä piirteinä ovat muutoksen kokeneet moottoreiden ilmanottoaukot, laajempi keskirunko, siivet sekä koneen perä. Avioniikkajärjestelmä päivitettiin vastaamaan 90-luvun tasoa ja vanhentunutta tietoteknologiaa korvattiin huomattavasti tehokkaammilla prosessoreilla,  mutta entiselle Hornet-lentäjälle ohjaamo on edelleen ennestään tuttu. Elektroniseen sodankäyntiin Super Hornet on varustettu ALR-67 ohjusvaroittimella, ALQ-214 häirintälähettimellä sekä ALE-55 hinattavalla harhauttimella. Alkuperäinen Hughes-yhtiön valmistama APG-73 tutka on viimeisen vuosikymmenen aikana päivitetty Raytheonin valmistamaan elektroniseen APG-79 AESA-tutkaan, joka parantaa koneen havaintokykyä sekä tutkan käyttöominaisuuksia merkittävästi. Pikkuveljeensä verrattuna Sarvikuonon lento-ominaisuudet ovat hyvin samankaltaiset ja suurempi Hornet säilyttää kyvyn osoittaa keulansa kohti vihollista hyvin nopeasti sekä erinomaisen matalien nopeuksien ketteryyden. Super Hornet on kuitenkin edelleen Hornet ja koneen yliäänisuorituskyky sekä korkeiden g-voimien liikehdintä kärsivät koneen muotoilun, painon ja voimanlähteen vuoksi. Huomionarvoisena pidettäköön uuden Hornetin suunnittelun kautta pienennettyä tutkassa havaittavuutta, sillä rungon muotoilussa sekä pintamateriaaleissa pyrittiin optimoimaan tutkapinta-alan vähennykset välttäen kustannusten merkittävää kasvua.

Viimeisimpänä sivuhaarana Hornet-perheen jatkuvassa kehityksessä syntyi elektronista sodankäyntiä varten vartavasten rakennettu EA-18G Growler, joka on saavuttanut Yhdysvaltain merivoimien käytössä erityistä suosiota. Kaksipaikkaista F-mallia on laajennettu täyttämään merivoimien käytöstä poistamien E/A-6 Prowler koneiden jättämä aukko ELSO-roolissa sekä SEAD/DEAD-tehtävissä. Growler on lähestulkoon identtinen kantaisänsä kanssa lukuun ottamatta pieniä muutoksia aerodynamiikassa sekä 20mm-tykin ja ammusten tilalle on sijoitettu tehokkaammat häirintäjärjestelmät. Kaksipaikkaisessa hävittäjässä kuljettaja keskittyy täysin lentämiseen ja takapenkkiläinen vastaa koneen ase- sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmistä. Roolien jakaminen kahden miehistön jäsenen kesken nähtiin pakollisena lentäjän tehtäväkuormituksen vähentämiseksi. Ensimmäinen Growlereilla varustettu laivue aktivoitiin vuonna 2009 ja kaksi vuotta myöhemmin hävittäjä saavutti suurta menestystä Libyan ilmapuolustusten sekä maakohteiden häirinnässä. Uusimpina päivityksinä Growleria suunnitellaan ensimmäiseksi uuden sukupolven häirintälaitteiston kantajaksi, joka kasvattaa koneen ELSO-ominaisuuksia ja tehoa sekä lisää mahdollisuuden kyberhyökkäyksiin. Yhdysvaltain merivoimat ja puolustushallinto ovat osoittaneet tyyytyväisyytensä Growleriin julkisesti useaan otteeseen ja Boeing on saanut koneelle lisätilauksia merivoimien valmistautuessa tulevaisuuteen raskaammilla elektronisen sodankäynnin kyvyillä. Vaikka F-35C:n on määrä korvata lähes kaikki merivoimien käyttämät hävittäjät lähitulevaisuudessa, tulee Growler toimimaan niiden rinnalla, sillä laivasto ei odota häivehävittäjän olevan kykenevä yksinään läpäisemään kehittyneitä ilmapuolustuksia.

ea18g
EA-18G Growler. Kuva: Wikimedia Commons

Super Hornet Suomen ilmavoimissa

Suomen ilmavoimille Super Hornet on muita ehdokkaita hankalampi pala purtavaksi. HX-hankkeen tulisi päätyä suosittelemaan hävittäjää, joka korvaa F-18 C/D-mallimme kykyjensä puolesta täysin sekä vastaa uhkaympäristön asettamiin vaatimuksiin nyt ja tulevina vuosikymmeninä. Uudelta hävittäjältä tulisi odottaa vanhoja Horneteja vastaavaa suorituskykyä tiedustelussa, ilmataistelussa sekä rynnäkkötehtävissä. Etulinjan torjuntahävittäjänä Super Hornet lähestyy kuitenkin eläkeikäänsä.

Sukhoin valmistamaa SU-27 Flanker-hävittäjää ja sen pitkälle mordenisoituja nykyversioita voidaan pitää suoraan Super Hornetin kanssa kilpailevina koneina sekä kokoluokassa että monitoimisuudessa. Flanker päihittää uuden Hornetin selvällä marginaalilla kinemaattisessa suorituskyvyssä, taistelukantamassa sekä hyötykuormassa. Elektronisen sodankäynnin ja erityisesti tutkan osalta osapuolet ovat jokseenkin tasavertaiset, vaikka julkisista lähteistä saatavilla oleva luotettava tieto venäläis-sekä kiinalaisvalmisteisista järjestelmistä on vielä vajavainen. Saatavilla olevien tietojen perusteella on selvää, että Raytheonin APG-79 AESA-tutka on tarkkuutensa ja monikäyttöisyytensä puolesta edelleen kilpailijoitansa edellä. Merkittävänä etuna APG-79 on rakennettu LPI-ominaisuudella (Low-Probability-of-Intercept), joka tutkasignaalien taajuuksia muuntelemalla tekee niiden haivaitsemisesta vaikeampaa vastustajan havaintojärjestelmille ja tutkavaroittimille. Elektroniseen sodankäyntiin kumpikin hävittäjä on varustettu nykyaikaisilla digitaalista taajuusmuistia hyödyntävillä häirintälaitteilla sekä päivitetyillä signaaliprosessoreilla. Pelkästään tutkan sekä häirintälaitteiden käytettävissä olevan tehon puolesta kummallakaan osapuolella ei ole merkittävää etua nyt tai lähitulevaisuudessa.

raytheonapg79s
Raytheon APG-79 AESA tutka. Kuva: Raytheon

Kohdatessaan ilmaherruustehtävän aikana nykyaikaisia Flankereita, olisi Super Hornet lähtökohtaisesti taistelussa altavastaajana. Flanker-perheen uudet venäläis- sekä kiinalaisvalmisteiset versiot päihittävät Hornetin huomattavasti paremmalla yliäänisuorituskyvyllään ilmataisteluvarustusta kantaessaan. Ominaisuuksiltaan Flanker on aerodynaamisesti optimaalisemmin muotoiltu ja tehopainosuhteeltaan tehokkaampi, mutta matalien nopeuksien ja korkeiden hyökkayskulmien taistelussa Super Hornet pystyy kilpailemaan vastustajansa kanssa. Kypärätähtäimet sekä hyvin ketterät lämpöhakeutuvat ohjukset ovat kuitenkin käytännössä mitätöineet Super Hornetin edut matalissa nopeuksissa, sillä nykyaikaisessa ilmasodassa nopeuden ja potentiaalisen liike-energian menettäminen merkitsee varmempaa osumaa vastustajan ohjuksille. Aggressiivinen liikehtimiskyky, kiihtyvyys sekä yliäänisuorituskyky dominoivat taisteluita, joissa tulenavaukseen käytetään yli 50 kilometrin etäisyydeltä laukaistuja tutkahakeutuvia ohjuksia. Toisin kuin verrattaen lyhyeltä etäisyydeltä laukaistut ketterät lämpöhakeutuvat ohjukset, ovat tutkahakeutuvat ohjukset helpommin väistettävissä kohteen hyödyntäessä häirintäjärjestelmiään ja liikehtimiskykyään. Kumpikaan kone ei kuitenkaan kykene yliääninopeuksiin käyttämättä jälkipolttimiaan, joka rajoittaa niiden kantamaa ja suorituskykyä. Vaikka Raytheonin valmistama AESA-tutka antaa Hornetille pienen edun vastustajansa havaitsemisessa, pystyy Flanker havaitsemaan vastapuolensa ennen kuin Super Hornet kykenee tehokkaasti käyttämään pitkän kantaman aseistustaan. Flankerin avatessa tulen ohjuksillaan ei Super Hornetille jää juurikaan mahdollisuuksia pakenemiseen tai tehokkaaseen aseiden käyttöön, sillä venäläishävittäjän edut kiihtyvyydessä ja yliäänisuorituskyvyssä antavat sen valita ajankohdan ja tavan kuinka taistelu alkaa. Pätevä ja vastustajansa tunteva Flanker-kuljettaja pyrkisi hyödyntämään ylilyöntiasetelmaansa aggressiivisesti tuhotakseen hitaamman ja kinemaattisesti heikomman Hornetin.

Suomalaisessa käytössä Super Hornet edustaisi itseään parhaiten rynnäkkö- sekä ilmatukitehtävissä, joita varten se pystyy kantamaan kiitettävän kuorman monipuolisia ilmasta maahan ammuksia. Monikäyttöinen AESA-tutka sisältää useita toimintatiloja, jotka on erityisesti suunniteltu maakohteiden etsintään. Tutkaa voidaan myös soveltaa tehokkaana elektronisena häirintälähettimenä maahan sijoitettuja vastapuolen etsintä- ja tulenohjaustutkia vastaan. Koneen tutkavaroitin paikantaa vastapuolen lähettimet, joita vastaan tutkan häirintäsignaalit ohjataan. Koska kone ei kuitenkaan vastaa vartavasten rakennettuja elektronisen sodankäynnin hävittäjiä käytettävissä olevalla tehollaan, on kyseenalaista kuinka tehokkaasti se kykenee hyödyntämään tutkan häirintäominaisuutta. Modernilla maahan sijoitetulla ilmatorjuntaverkolla on käytössään useita hajautetusti sijoitettuja, eri taajuusalueita keilaavia tehokkaita tutkia, joiden kokonaisvaltaiseen häirintään Super Hornetilla ei ole käytettävissään riittävästi tehoa.

Kustannustehokkuuden kannalta joillain osa-alueilla uusi Hornet on houkuttelevampi kuin muut HX-kilpailun ehdokkaat, sillä logistiikan sekä koulutuksen osalla säästöjä syntyisi muita kandidaatteja enemmän. E- ja F-mallien Hornetit ovat hyvin samankaltaisia nykyisiin C- ja D-malleihimme huoltokäytännöiltään sekä toimenpiteiltään, eikä ilmavoimien varastoihin olisi tarvetta hankkia suuria määriä uusia asejärjestelmiä. Super Hornet on yhteensopiva samojen NATO-standardisoitujen aseiden kanssa kuin vanhat Hornetimme ja pystyy kantamaan myös ilmavoimienne hiljattain hankkimat JASSM-risteilyohjukset, JDAM-täsmäpommit ja JSOW-liitopommit. Entiselle Hornet-lentäjälle Sarvikuono tuntuu entuudestaan tutulta. Ohjaamo myötäilee C/D-mallien asettelua, mutta näytöistä lähtien avioniikkaa on päivitetty, jota täydentää JHMCS-kypärätähtäin. Ohjaamon kalustoa on pitkälle digitalisoitu näytöistä lähtien, jotka voidaan Hornetin tavoin tilannekohtaisesti muokata välittämään tietoa koneen sensoreista ja navigointijärjestelmistä. Super Hornetin puikot ovat entiselle Hornet-kuljettajalle entuudestaan tutut ja ilmavoimien C/D-mallien tottuneet osaisivatkin vanhasta muistista käynnistyksen, lentoonlähdön ja laskeutumisen. Uudet ELSO-ominaisuudet sekä sensorit vaatisivat lisäkoulutusta täyden hyödyn saavuttamiseen, mutta kokonaisuutena koulutukseen tarvittavat resurssit voidaan pitää vähäisinä.

f18ecockpit
Super Hornetin ohjaamo on Hornet-kuljettajalle nopeasti tuttu. Kuva: Wikimedia Commons

E- ja F-mallien Hornetit korvasivat kauttaaltaan sekä klassiset Hornetit että F-14 Tomcat ilmaherruushävittäjät ja A-6 rynnäkköhävittäjät. Super Hornet on toiminut Yhdysvaltain merivoimien päätoimisena hävittäjänä reilun vuosikymmenen ja kokenut sotakäyttöä Lähi-idän taistelukentillä heti ensimmäisten taistelulaivueiden astuttua käyttöön. Toisen Irakin sodan ensimmäisissä aalloissa Super Hornetit iskivät Irakin ilmatorjuntaa, ilmavoimia sekä maakohteita vastaan käyttäen hyväksi merkittäviä havaintojärjestelmiään, elektronisen sodankäynnin kykyjään sekä laajaa kirjoa täsmäaseita. Taistelutehtävien lisäksi Sarvikuonon ominaisuuksia ilmatankkaajana ja tiedustelijana hyödynnettiin laajalti.

Palveluhistoriassaan viimeksi Sarvikuonoa on käytetty ISIS:n vastaisissa ilmaiskuissa Lähi-idässä, toimien pääasiallisesti täsmäpommien tiputtajina sekä maalinosoittajina. Käyttöhistorian perusteella arvioitaan luovien tulee kuitenkin huomioida vastustajien heikkoudet teknologiassa ja organisaatiossa, sillä niin uusi kuin vanha Hornet ei ole joutunut kohtaamaan nykyaikaista ilmatorjuntaa tai hävittäjiä. Irak vuonna 2003 tai ISIS vuonna 2015 eivät ole millään tasolla vertailukelpoisia niihin maihin, jotka kykenisivät uskottavasti vastustamaan Yhdysvaltoja aseellisessa konfliktissa. Saddam Husseinin Irak edusti entisen Neuvostoliiton aikaista sotateknologiaa, jota vastaan Yhdysvallat kykenivät vastaamaan kaksi vuosikymmentä kehittyneemmällä arsenaalilla. Taisteluteknologialla, jonka perimmäisin suunnitteluperiaate oli 80-luvun aikaisen neuvostoteknologian päihittäminen.

Rakennettaessa Suomelle soveltuvaa Super Hornetia tulisi Boeingin kyetä tarjoamaan hävittäjä, joka kompensoi Block II-standardin Sarvikuonon puutteita uudella teknologialla. Ratkaisuna voisi olla Boeingin Advanced Super Hornet päivityskokonaisuus. ASH-standardiin rakennettuissa koneissa edestä mitattuna koneen tutkapinta-alaa on vähennetty noin 50% ja koneen sisäisesti kannetun polttoaineen kapasiteettia on laajennetu runkoa myötäilevillä polttoainetankeilla. Vähentääkseen ulkoisesti kannetun kuorman tutkapinta-alaa, Boeing kehitti lisäpäivityksenä häiveominaisuuksin varustetun ulkoisesti kannettun asesäiliön. Modernisoitu ohjaamo korvaa suurimman osan kuljettajan avioniikasta ja näyttölaitteista. Useat erilliset MFD-näytöt on yhdistetty yhdeksi suureksi kosketuspaneeliksi, joka voidaan konfiguroida lennon aikana nopeasti näyttämään yhdistettynä koneen sensorien tietoja 3D-karttaan, jonka päällä pienemmät näyttöikkunat visualisoivat teknistä dataa koneesta. Sensorikokonaisuutta on laajennettu runkoon rakennetulla IRST-lämpöhavaitsimella. Kuljettajan tilannekuvan tajua on pyritty optimoimaan kehittämällä edelleen koneen järjestelmien keräämien tietojen yhdistämistä selkolukuisemmaksi kokonaisuudeksi.  Parannuksien negatiivisena puolena koneen ominaispaino kasvaa ja runkoa myötäilevät polttoainetankit alentavat hieman suorituskykyä Mach 0.8 – 1.0 nopeusalueella, jonka kompensoimiseksi uudet Hornetit korvaisivat vanhan koneen voimanlähteet uusilla General Electricin kehittämillä moottoreilla. Päivitetty voimanlähde ei ole vielä saavuttanut suurta kiinnostusta ja toistaiseksi kehitysohjelman jatkamisesta ei ole varmuutta.

ash1
Advanced Super Hornet

Yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin

Teknologisesti tai suorituskyvyllisesti F/A-18 E/F Hornet ei kykene vastaamaan nykypäivän etulinjassa kilpailevien hävittäjien kykyjä tai operoimaan korkean ELSO-, IT- sekä hävittäjäuhan ympäristössä. Uusimmalla teknologialla varustettujen osapuolien välinen konflikti korostuu ensisijaisesti tiedonvälityksen, tilannekuvan sekä nopean aseiden käytön kokonaisuudesta. Ilmavoimien uuden torjuntahävittäjän tulisi kyetä toimimaan ennen kaikkea uskottavasti ja tehokkaasti nykyisessä uhkaympäristössä, jossa viholliselta voidaan odottaa hyvin nopeita, aseistettuja sekä lukumääräisesti ylivoimaisia lentueita. NATO-maiden kylmän sodan aikana saavuttama selvä teknologinen etumatka on vuosikymmenien saatossa kuroutunut umpeen kilpailijoiden kehittäessä sotateollisuuttaan.

Pärjätäkseen HX-kilpailussa on Boeingin pyrittävä Advanced Super Hornetin ja Growlerin parhaita puolia taloudellisesti yhdistävään ehdokkaaseen. Nykyisessä uhkaympäristössä Super Hornetin nykyinen Block II-standardi ei ole Suomelle uskottava ratkaisu, mutta kustannustehokkaasti kehitetty ja tuotettu Advanced Super Hornet pystyy joillain osa-alueilla vetämään vertoja muille korvaajaehdokkaille. Boeing saattaa saavuttaa Hornetille ja sen kasvuversioille vielä jatkuvaa myyntimenestystä, mutta tulevaisuuden tuotannosta ei ole varmuutta. Valmistaja on vaikeassa asemassa markkinoinnissaan sillä tuotanto- ja kehityskustannuksien tarkka arviointi on mahdotonta ilman vahvistettuja tilauksia, joita Yhdysvaltain hallitus ei ole Growler-tilauksia lukuunottamatta tehnyt. Hornetia kuten sen kehitysversioitakaan ei ole vielä onnistuttu myymään Yhdysvaltojen lisäksi juurikaan muihin maihin muutamaa harvalukuista vientikauppaa lukuunottamatta. Vientiasiakkaiden puuttuessa on koneen jatkuva kehitys uhan alla. Nykyisessä turvallisuuspoliittisessa ympäristössä Super Hornetin hankkiessaan olisi Suomi täysin sidottu Yhdysvaltoihin torjuntahävittäjiemme toiminnassa pitämisen johdosta. Vaikka tilanne ei nykyiseen verrattuna muuttuisi juurikaan, olisi HX-hankkeen yhteydessä järkevää harkita vaihtoehtoja, jotka olisivat vähemmän riippuvaisia Yhdysvaltojen turvallisuuspolitiikasta. Sarvikuono tulee olemaan osana Yhdysvaltain merivoimien kalustoa vielä vuosikymmeniä, mutta vuosien saatossa F-35 tulee astumaan Hornetin saappaisiin.

superhornetafghanistan
Super Hornet Afghanistanissa. Kuva: Wikimedia Commons
150903-N-SS390-266
Super Hornet rinnallaan F-35 Joint Strike Fighter. Kuva: Wikimedia Commons

Super Hornet sekä vähemmässä määrin Advanced Super Hornet ovat HX-hankkeen ehdokkaina perän pitäjiä. Ilmavoimien päätoimisen hävittäjän korvaamista suunnitellessa on ensimmäisenä kriteerinä oltava hankittavan koneen kustannustehokas uskottavuus 2040-luvulle asti. Kylmän sodan aikaisella aseistuksella varustetut vastustajat Lähi-idässä eivät anna hyvää kuvaa Super Hornetin nyky-ympäristöstä, missä koneen selviytymismahdollisuudet kaventuvat huomattavasti. Super Hornet on monikäyttöisenä toisen aallon hävittäjänä edelleen kustannustehokas ja käyttökelpoinen ratkaisu sen pääkäyttäjälle; Yhdysvaltain laivastolle. Laivaston tehtävissä Sarvikuono voi nojautua erittäin pitkän kantaman laivoista laukaistavien ohjuksien tuomaan suojaan sekä F-35 hävittäjien lisätukeen. 2000-luvulla pitkälle laajentunut taktisen tason uhkakuva tuo Super Hornetin eteen haasteen, johon se ei ilman suuria ja kalliita kehityskokonaisuuksia pysty vastaamaan tehokkaasti. Sotatilanteessa kehittynyttä vihollista vastaan laivastohävittäjä asetettaisiin koetuksille, joita ensimmäisen Hornetin suunnittelijat eivät osanneet odottaa uhkaympäristöä huomioidessaan. Vaikka F/A-18 E/F-mallit ovat edelleen Yhdysvaltain laivastolle hyödyllinen ja kustannustehokas ratkaisu tukialustensa puolustukseen ja hyökkäystehtäviin heikommin varustettuja vastustajia vastaan, on Advanced Super Hornet riittämätön tarjoamaan Suomen olosuhteisiin uskottavan torjuntahävittäjän kilpailukykyisellä hinnalla.

121030-N-FI736-011
Kuva: Wikimedia Commons

Tekniset tiedot:

Pituus: 18.31 m
Kärkiväli: 13.62 m
Korkeus: 4.88 m
Siipiala: 46.5 m²
Tyhjäpaino: 14552 kg
Taistelupaino ilmasta-ilmaan konfiguraatiossa: 21320 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino: 29937 kg
Sisäinen polttoainekapasiteetti:
F/A-18E: 6780 kg
F/A-18F: 6354 kg
Ulkoinen polttoainekapasiteetti: 5x 480 Gallonaa / 7381 kg
Voimanlähde: 2x General Electric F414-GE-400
Työntövoima ilman jälkipolttimia: 62.3 kN per moottori
Työntövoima jälkipolttimilla: 97.9 kN per moottori

Maksiminopeus: Mach 1.8 (1915 km/h) @ 40000 jalkaa (12190 m)
Kantama: 1275 merimailia (2346km) puhtaassa konfiguraatiossa
Taistelukantama: 390 merimailia (722 km) torjuntatehtävässä
Maksimi lentoetäisyys: 1800 merimailia (3330 km)
Lakikorkeus: 50000+ jalkaa (15000+ m)
Nousunopeus: 44882 jalkaa minuutissa (228 m/s)
Siipikuormaus: 459 kg/m²
Työntovoima/massa: 0.93 täydellä sisäisellä polttoaineella ja ilmasta-ilmaan aseistettuna

Aseistus:

Tykki: 1x 20mm M61A2 Vulcan / 412 ammusta
Kiinnityspisteet: 11 joista 2 siipien päissä, 6 siipien alla sekä 3 rungon alla
Ulkoinen aseistus:

  • Ilmasta-ilmaan:
    4x AIM-9 Sidewinder tai 4x AIM-120 AMRAAM sekä
    2x AIM-7 Sparrow tai 2x AIM-120 AMRAAM
  • Ilmasta-maahan:
    AGM-65 Maverick
    AGM-84H/K SLAM-ER
    AGM-88 HARM
    AGM-154 JSOW
    AGM-158 JASSM
  • Laivantorjunta:
    AGM-84 Harpoon
    LRASM
  • Pommit:
    JDAM-sarjan täsmäpommit
    Paveway-sarjan laser-ohjatut pommit
    MK-80 sarjan ohjaamattomat pommit
    CBU-78 Gator miinapommi
    CBU-87 rypälepommi
    CBU-97 kuormapommi
    MK 29 Rockeye II rypälepommi

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mainokset

9 thoughts on “F/A-18 E/F Super Hornet

  1. Kaksoiskansalaiset ensin pois,ettei satu haavereita.Jass Grippeneitä niin on täysi järki ja puolustus kohdallaan.Onhan niillä ohjuksia paikkaamaan ilmapuolustusta,Saab.Ym.Maailman ensimmäiset panssarivaunut,Ruotsi.Ja yhteinen Ruotsin,Suomen raja auki.

    Tykkää

  2. On ilo lukea Nojatuolikenraalin asiantuntevia näkemyksiä. Mitä mieltä olet, kuinka uskottavasti Ruotsi pärjäisi omalla kalustollaan Venäjälle, jos tosipaikka tulee? Kysymys ei liene pelkästään hävittäjätyypistä?

    Tykkää

  3. Toimitus kiittää kaikista kommenteista!

    Tosipaikan tullen Ruotsilla ei ole juurikaan sotilaallisia mahdollisuuksia vastustaa Venäjän asevoimien hyvin koordinoimaa hyökkäystä. Strateginen ja taktinen ilmatoiminta on hyvin tärkeässä osassa nykysodankäynnissä ja tehokkaalla vasta-ilma (Counter-Air) toiminnalla pystytään vaikuttamaan konfliktiin. Ruotsin ja Venäjän voimasuhteiden ero tosin käytännössä takaa lopputuloksen vahvemmalle osapuolelle vaikka konflikti pitkittyisikin.

    Tykkää

  4. Erinomainen analyysi. Erityisesti vertailu mahdolliseen vastustajaan. Olisiko yksityiskohtainen vertailu HX:t vastaan esim SU-35 ja PAK FA miten suuritöinen/mahdoton?
    Maallikolle alkaa yhä useammin tulla mieleen ajatus ettei HX-ehdokkaista mikään ole täydellinen valinta. HX-hävittäjään olisi saatava ominaisuuksia vähän jokaisesta ehdokkaasta, mikä tietenkin on mahdottomuus.
    Kiitos

    Tykkää

    1. HX-hankkeen kilpailijat verrattuna itämaisiin kilpailijoihinsa on tulevissa artikkeleissa suunnitelmissa. Olet oikeassa että nykyhävittäjien vertailu on haastavaa. Suuri osa tiedosta ei ole julkista, kansalliselle turvallisuudelle tärkeätä tietoa suojellaan varsinkin F-35 projektin osalta hyvin tarkasti. Puolustusmarkkinoiden läpinäkyvyys kaipaa parantamista ja alunperin Hornetien-korvaamista koskevat artikkelini lähtivät ajatuksella parantaa ymmärrystä ja tuoda uusia näkökulmia harvoin normaalisti julkisuudessa esiintyvistä aiheista. Aika näyttää tuleeko kilpailua ratkaisemaan lopulta puhdas sotilaallinen suorituskyky sillä kaikki ehdokkaat ovat hyvin lähellä toisiaan useissa tärkeissä kategorioissa. Turvallisuuspoliitisesti joillakin valmistajilla on erityisiä vahvuuksia, joita tulen tuomaan esille artikkelisarjan jatkuessa.

      Tykkää

      1. HX-hankkeessa tieto helpottaa veronmaksajien tuskaa ja monet meistä miehistä pitävät teknisistä tiedoista ja vertailuista jopa väittelyistä(Tekniikanmaailma-sukupolvi). Siksi teet arvokasta työtä tässä blogissa. Voi tietysti kysyä onko puolustusvoimat onnistunut omassa tiedottamisessa?

        Tykkää

  5. Valtion ollessa konkurssin partaalla voisi miettiä hankittavan finnairille ja ilmavoimille yhteisiä sotilaslentäjien ohjaamia stealth-optimoituja monikäyttökuljetuskoneita joita voi sotatilanteessa käyttää aselavetteina/tiedusteluun/taistelunjohtoon, liisataan norjalaisilta F-35 konetta tiedusteluun ym.kunnes ne voi korvata UAV-koneilla ja rakennetaan maa- ja ilmavoimille 10 000 kpl kotimaista kustannus- ja tehtäväoptimoitua halpaa UAV-konetta joista vähintään 80% olisi rauhanaikana vuokrattavissa puolustusvoimien tuottamissa kuljetus-, mittaus- ja valvontatehtävissä puolustusbudjetin rahoittamiseksi.

    Tykkää

    1. Erittäin hyvä kommenti, kiitos! Arsenal lähestymistapa UCAV:n ja mikrolennokkien tukemina on tulevaisuuden ilmasotaa ainakin Yhdysvaltojen suuntaa seuraamalla. Paljon Arsenal ja Swarm-UAV konseptien tehokkuudesta riippuu elektronisen sodankäynnin ympäristöstä, jossa vastapuoli on julkisuudestakin saatavilla olevien tietojen mukaan onnistunut pitämään kohtalaisesti tahtia. Logistiikan ja käyttövarmuuden varmistaminen erityisesti tulee olemaan kalliimpaa kehitysvaiheessa kuin voidaan ennakoida.

      Tykkää

Kommentoi vapaasti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s