Tulevaisuuteen HX-hankkeen siivillä

Nojatuolikenraalin toimituksen ollessa tauolla on Suomen seuraavan torjuntahävittäjän valinnassa tapahtunut paljon. Projekti sai vihdoin nimensä, Puolustusvoimat on kontaktoinut korvaajaehdokkaiden valmistajat ja Suomi on vastaanottanut mittavat määrät tietoa kustakin konetyypistä. Suomen Ilmavoimatlentävät tulevaisuuteen HX-hankkeen siivittämänä, mutta mikä koneista lopulta tullaan valitsemaan on edelleen suuri kysymysmerkki niin suurelle yleisölle kuin varmasti Puolustusvoimillekin.

Sotilasilmailun maailmassa on kahden vuoden aikana tapahtunut paljon. Kunkin konetyypin valmistaja on saavuttanut vientimenestystä tuotteilleen, koneiden kehitystyö on ottanut merkittäviä askelia eteenpäin ja Lähi-idän sodat ovat kartuttaneet useiden konetyyppien käyttökokemuksia. Vähemmän sotakäyttöä aiemmin nähneet BAE Systemsin Eurofighter ja Dassaultin Rafale ovat viimein kerryttäneet runsaasti kokemusta operatiivisesta käytöstä Syyrian ja Irakin yllä, samoin kuin Boeingin Super Hornet. Lockheedin lippulaiva F-35 saavutti huomattavia merkkipaaluja kehityksessään kun Yhdysvaltain ilmavoimat, merivoimat ja merijalkaväki aloittivat hävittäjän käyttöönoton ja ensimmäiset liittolaismaatkin ovat alkaneet vastaanottaa koneitaan. Käytännön kehityksen kannalta perää pitää SAABin Gripen E, joka etenee hitaasti mutta varmasti kohti ensilentoaan. Jokseenkin yllättävästi Puolustusvoimat hyväksyi Boeingin Super Hornetin yhdeksi HX-hankkeen ehdokkaista, vaikka koneen pitkä elinkaari, suorituskyky ja rajoittuneet kasvumahdollisuudet rajasivat sen pois ensimmäisestä analyysistäni.

110531-n-dr144-569_5804591946
F/A-18E Super Hornet. Kuva: Wikimedia Commons

Ensimmäistä kertaa kirjoittaessani vaihtoehdoista uudeksi torjuntahävittäjäksi, oli julkisesta tiedosta varsinkin F-35:n osalta vahva puute. Kahden kuluneen vuoden aikana julkinen tietokenttä on laajentunut huomattavasti, mutta markkinoinnin ja faktojen rajat ovat hämärtyneet. Objektiivisen analyysin luominen on vaikeutunut kun tosiasioiden ja markkinointivivahteisten lausuntojen erot ovat käyneet epäselviksi. Esimerkiksi Lockheed-Martinin lanseeraama, sinänsä merkitystä vailla oleva markkinointitermi “viidennen sukupolven” hävittäjistä on jo ehtinyt vakiintua alan kielenkäyttöön ikään kuin objektiivisena terminä. On sanomattakin selvää että Yhdysvalloilla ja Lockheed-Martinilla on vahva tarve projisoida varmuutta F-35:n usein kyseenalaistettuihin kykyihin, yhtä lailla kuin SAABilla on kriittinen tarve korostaa tuotettaan halpana, mutta lähes yhtä kyvykkäänä vaihtoehtona kilpailijoilleen. Niin Gripen E kuin F-35:kin ovat kumpikin vailla operatiivista käyttöhistoriaa, kun puolestaan Eurofighter, Rafale ja Super Hornet ovat kukin niittäneet lentotunteja Lähi-idän taistelukentillä, ja käyttökokemuksien puutetta yritetään paikata markkinointipuheilla.

Oli HX-hankkeen tulos lopulta mikä tahansa, on Suomen ilmavoimien kannalta elintärkeää, että valittu konetyyppi on lopulta luotettava, suorituskykyinen sekä kustannustehokkaasti tarpeemme täyttävä. Arviointiprosessin ollessa käynnissä on ehdottoman tärkeää erottaa markkinointi tosiasioista ja pyrkiä pitämään näiden kahden väliset rajat selvinä. Muussa tapauksessa Hornetimme korvataan kalustolla, joka on tarpeisiimme soveltumaton ja/tai ylihinnoiteltu. Vaikka kukin korvaajaehdokkaista on summittaisesti verrannollinen hankintahinnan kannalta,  on käyttökustannuksissa merkittäviä eroja. Koska uudet hävittäjät tulevat olemaan pääasiallinen ilma-aseemme vuosikymmeniä, tulevat myös käyttö- ja ylläpitokustannukset olemaan huomattavasti pelkkää hankintahintaa merkittävämpi tekijä.

Myös poliittiset näkökulmat ovat korostuneetkahden vuoden aikana selvästi. Erityisesti Yhdysvaltojen sisäpoliitinen kehitys sekä Euroopan sisäinen integraatio ovat kokeneet huomattavia muutoksia ja puolustuspolitiikan kannalta amerikkalaisten koneiden hankinnasta on tullut ongelmallisempaa. Vaikka julkisten lausuntojen perusteella HX-hankkeen tuloksena valitaan ehdokkaista suorituskykyisin, voi politiikalla vielä olla lopulliseen valintaan enemmän vaikutusta kuin oli ennakoitavissa vielä kaksi vuotta sitten.

Suomen turvallisuuspoliittisen suuntautumisen lisäksi poliittinen harkinta voi ulottua myös hyvin käytännönläheisiin valintakriteereihin: Yhdysvaltain asevientisäännöt (International-Traffic-in-Arms-Regulations, ITAR) rajoittavat Atlantin takana kehitetyn teknologian vientiä ja sitoo väistämättä ostajamaan Yhdysvaltojen asettamien ehtojen puitteisiin. Yhdysvaltalaishävittäjien lisäksi ITAR-sopimus ulottuu myös amerikkalaista teknologiaa käyttävään ruotsalaiseen Gripeniin. Dassault markkinoikin Rafalea ainoana länsimaisena ITAR-vapaana hävittäjänä, mikä suojaa Rafalea ja sen käyttäjiä Yhdysvaltojen sisä- ja ulkopoliittisten heilahdusten vaikutuksilta. ITAR-sopimuksen rajoittavuutta on spekuloitu osasyyksi sille, että Intia pudotti niin Lockheed Martinin kuin Boeinginkin vuonna 2012 päättyneen MMRCA-hankkeensa lopullisen valinnan ulkopuolelle. ITAR-vapaus saattaa nostaa altavastaajana pidetyn Rafalen mahdollisuuksia myös Suomen HX-hankkeessa.

airpower16_-_die_vorbereitungen_29305026821
Dassault Rafale. Kuva: Wikimedia Commons

Kunkin konetyypin todellinen suorituskyky on Nojatuolikenraalin toimituksen näkökulmasta hämärtynyt ja tehnyt konetyyppien totuutta mukailevasta vertailusta äärimmäisen hankalaa. Koska jokaisen valmistajan ja valmistajamaan omat sisäiset ja ulkoiset intressit ovat aika ajoin ristiriidassa todellisuuden kanssa, on markkinoinnilla ja lobbauksella pyritty muokkaamaan julkista näkemystä välillä varsin aggressiivisestikin.Puolustuskaluston hankinnoissa potentiaalisen asiakkaan on kyettävä ohittamaan valtaosa markkinointikoneistosta ja perehtymään ainoastaan niihin seikkoihin, jotka ovat kaluston käyttötarkoituksen kannalta olennaisia sekä totuudenmukaisia, mutta poliitikkojen ja asiantuntijoiden kautta tapahtuva epäsuora lobbaus on usein paljon vaikeammin havaittavissa kuin suora mainospuhe

Suomi tarvitsee uuden torjuntahävittäjän, mutta valinnan sen tyypistä tulevat tekemään yhtä lailla poliitikot kuin Puolustusvoimien ammattilaiset, joiden on punnittava sekä maamme sotilaalliset ja taloudelliset edellytykset että ehdokkaiden tekninen ja poliittinen soveltuvuus.

 

Mainokset

21 thoughts on “Tulevaisuuteen HX-hankkeen siivillä

  1. Itsenäisen maan on sodan uhan puuttuessakin kyettävä uskottavasti puolustamaan rajojaan. Suomen ilmatilaa ei kyetä tehokkaasti puolustamaan verrattaen lyhyen kantaman omaavilla Patriot-ohjuksilla (100km-160km).

    Tykkää

    1. Hieman suhteellinen käsitys tuo ”verraten lyhyt kantama (100-160km)”. Mahdollisessa sotilaallisessa konfliktissa es. Venäjän kanssa, Venäjä pyrkii ensi-iskussa tuhoamaan Hornetit heti alkuun. Venäjällä on kyky tähän. Mitä sen jälkeen, jos se onnistuu? Suomelta häviää pää ”ilmatorjuntajärjestelmä” sekä kynnys asejärjestelmä. Israelin puolustus ei ole yhden järjestelmän varassa. Puola rakentaa omaansa vastaavalla periaatteella. Eikö ole vastuutonta jos Suomi on, pääasiassa, yhden järjestelmän varassa? Suomella ei ole minkäänlaista kykyä torjua ballistisia ohjuksia es. Iskander. Eikö tämäkin ole vaarallinen puute?
      Suomelta puuttuu, HX-huumassa, kokonaisilmapuolustuksen kehitys ohjelma. Ei ole ikinä ollutkaan.

      Tykkää

      1. Ei hyökkäis sen kauemmaksi sodantullessa oman maa-alueen puolustus ja kantama kohdallaan.ennallaan kaikki.

        Tykkää

  2. Hävittäjät voidaan sodan uhatessa sijoittaa hajautetusti, joka huomattavasti vaikeuttaa niiden tuhoamista suoraan kentille. Ilmatorjunta (varsinkin tehokkailla tutkilla varustettu sellainen) pystytään paikantamaan elektronisen sodankäynnin keinoin ja lamauttamaan SEAD/DEAD toiminnalla. Maahan sijoitettu ilmatorjunta ei kykene toimimaan koko suomen laajuudella yhtä joustavasti kuin torjuntahävittäjät. Maahan sijoitettu ilmatorjunta voidaan kiertää, hävittäjiä voidaan käyttää yhtä tehokkaasti niin ilmatorjuntaan, maamaalien tuhoamiseen, risteilyohjusten laukaisemiseen kuin elektroniseen tiedusteluun ja sodankäyntiin. Aseiden laukaisualustana kiinteä tai hitaasti liikuteltava kohde maassa on haavoittuvampi kuin hävittäjä.

    Yhtä mieltä olemme siinä, että tarvitsemme kokonaisvaltaisen ilmatorjuntaratkaisun. Pelkkä hävittäjätorjunta ei riitä, tueksi tarvitaan nykyaikainen maahan sijoitettu järjestelmä. Suosittelen kumpaakin perehtymään raskaiden ilmatorjuntaohjusten sudenkuoppiin. Itärajan taakse sijoitetut pelätyt S-400 ja S-300 patterit eivät todellisuudessa ole kykeneviä pudottamaan hävittäjiä satojen kilometrien päästä.

    Tykkää

    1. Usa grippeneitä valvontaan.yhtä tehokkaita.on täytetty.maamiinoja.millä ne yli siitä enää tulee.

      Tykkää

    2. Täydelliseen hajauttamiseen ei ikävä kyllä riitä Puolustusvoimien logistiset ym. resurssit. Valtaosa koneista olisi ehdittävä siirtämään Ruotsiin. Ja Ruotsissa olisi oltava valmis harjoiteltu organisaatio, aseineen ym. Horneteille. Tämän takia JAS Gripen olisi ehkä ollut/voisi olla kultaakin arvokkaampi sijoitus. Venäjällä on todennäköisesti valmis toimintasuunnitelma, maalituksia myöten, ilmavoimien tuhoamiseksi. Ihmettelisin jos Venäjällä ei ole jo nyt Suomessa useita kymmeniä maalitukseen kykeneviä henkilöitä. Kentät ovat kaikkien tiedossa.

      Maahan sijoitettu ilmatorjunta pystyy toimimaan tehokkaasti 24/7, joustavammin, hajautetummin koko Suomen alueella(338400 Km2) jonka Corporal Frisk blogi A Ground-based Air Defense System for Finland kartta, 10:lle SAMP/T patterille, hyvin kertoo.
      En aliarvioi Venäjän SEAD/DEAD kykyjä enkä heidän muitakaan aseellisia kykyjään, mutta nyt hieman epäilen. Eli Naton, USA:n, Israelin ja länsimaiden piirissä turhaan panostetaan ohjusilmatorjuntaan koska Venäjä voi tehdä nämä tyhjiksi? Tämä ajatuskuvio ei ole pelkästään teidän, vaan muillakin ammattilaisilla täällä Suomessa. Tuollaista ajatuskuviota en ole kyllä huomannut muissa Länsimaissa, Venäjällä enkä Kiinassa. Onko tuo ajatusmalli lähtöisin ilmavoimista?

      Mitä haittaa Suomelle olisi jos meillä olisi Israelin kaltainen monikerroksinen ohjuspuolustusjärjestelmä(Arrow3, Arrow2, David`s Sling ja Iron Dome)? Muuttaisi Suomen ulkopoliittista asemaa merkittävästi, positiiviseen suuntaan. Vai eivätkö israelilaiset ymmärrä puolustuksesta mitään?

      Mitä jos nuo Venäjän ohjusjärjestelmät siirtyvät Suomeen hyökkäävien joukkojen mukana Kotka-Kuopio linjalle? Uusi taistelutapahan päästää vihollisen maahan hyvin vähäisin uhrauksin, vaikka muualla sodankäynnin suuntaus on päinvastainen eli sota ja taistelut pyritään viemään rajojen ulkopuolelle, jopa eri maanosaan.

      USA ja Nato pitävät Venäjän ilmatorjuntajärjestelmiä merkittävänä uhkana. Miksei Suomi? Onko meillä tietoa ja osaamista jota muilla ei ole? Minun käsitykseni mukaan Suomessa ei ole juuri minkäänlaista ohjusosaamista. Ei ainakaan markkinoilla näy suomalaisia ohjuksia?

      Tykkää

  3. Onko tapahtunut muutosta itse hävittäjän ja sen asejärjestelmän välillä? Tarkoitan, että onko asejärjestelmien kehitys tehnyt niistä merkittävämmän kokonaissuorituskyvyn kannalta kuin itse hävittäjän? Entä osaatko sanoa, mikä on suunta tulevaisuudessa?

    Tykkää

    1. Monin tavoin hävittäjän kantamat ohjukset ovat nousseet yhtä tärkeiksi. Nykyisessä elektronisen sodankäynnin ympäristössä ohjuksen tulisi kyetä saavuttamaan mahdollisimman korkea Pk (Probability-of-kill), jolla mitataan ohjusten osumatodennäköisyyttä. Ilman tehokasta asejärjestelmää on hävittäjä itsessään hyödytön. Laukaisualustalla on merkitystä joustavuuden ja aseiden tehokkaan käytön kannalta.

      Tulevaisuudessa suurempaa roolia tullaan antamaan UAV/UCAV lennokkien käytölle miehitettyjen hävittäjien tukena. Miehittämättömät häivelennokit nousevat arvoonsa kun toimintatavat ja teknologia mahdollistavat niiden saumattoman käytön hävittäjien siivellä tai jopa siipimiehinä.

      Yhdysvallat vievät eteenpäin aikoinaan hylättyä konseptia, jossa suurempaa pommittajaa tai hävittäjää käytetään ohjuslavettina samalla kun eteen työnnetyt häivelennokit ja hävittäjät toimivat maalien paikantajina ja tiedon välittäjinä.

      Tykkää

      1. Pystytkö arvioimaan kuinka merkittävästi Ruotsin ilmavoimien suorituskyky kasvaa uusien METEOR-ohjusten myötä? Entä uusi RBS 15 mk4 ohjus? Saksankielinen Wikipedia väittää ohjuksen kantamaksi 400km, jos olen oikein ymmärtänyt. Eikö uuden RBS 15 kyvyt, mm. tutkaan hakeutuvana, olisi Suomelle, myös ilma- ja maavoimille, tärkeä lisä suorituskyvylle?

        Tykkää

      2. Varustelu taso nousee noilla hankinnoilla.onhan 400kilometriä turvallisuutta paljon.

        Tykkää

  4. Länsimainen ohjusilmatorjunta on paljolti keskittynyt pistepuolustuksen- sekä ballististen ohjusten torjunnan ympärille. Natolle ja etenkin Yhdysvalloille maahan sijoitettu ilmatorjunta on aina ollut toissisijainen resurssi ilmavoimiin verrattuna, sillä hävittäjät kykenevät toimimaan joustavammin kuin ohjuspatterit.Hajauttamista ollaan ilmavoimien tasolla harjoiteltu jo pitkään ja siitä on tullut osa doktriiniamme. Haluaisin kuulla rationalisointisi siihen miksi Ilmavoimat eivät kykenisi hajauttamaan merkittävää määrää torjuntahävittäjistä kriisitilanteen uhatessa, sillä hajauttaminen on ollut olennainen osa toimintatapojamme jo vuosikymmeniä ja kykyä on pidetty harjoitusten myötä yllä.

    Ilmatorjunnan ja torjuntahävittäjän eroavaisuuksista hyvänä esimerkkinä on Eurofighter, joka kykenee 60 sekunnissa nousukiidon aloittamisesta yliääninopeuteen. Alle kahdessa minuutissa maassa oleva hävittäjä on muuttunut yliääninopeudella lentäväksi, Meteor-ohjuksin varustetuksi ohjuslavetiksi joka kykenee elektroniseen sodankäyntiin sekä väistöliikkeisiin. Maasta laukaistu ohjus joutuu aina saavuttamaan torjuttavan hävittäjän lentokorkeuden sekä säilyttämään riittävästi liike-energiaa sekä polttoainetta erittäin liikehtimiskykyisen kohteen tuhotakseen. Mediassa usein siteeratut S-300 ja S-400 järjestelmien kantamat ovat käytännössä valmistajan markkinoimia maksimikantamia, eikä kyseisten järjestelmien ohjuksilla taistelutilanteessa ole realistisesti mahdollisuuksia tuhota hävittäjäkohteita 200 kilometrin etäisyydellä. Maasta laukaistavien ilmatorjuntaohjusten tehokkuus samalla teknologisella tasolla olevaa vastustajaa vastaan on historiallisestikin ollut aina heikko. Kattava integroitu ilmapuolustusverkko tutkineen, ohjuksineen ja huollon kera vetää kustannuksissaan kuitenkin vertoja kehittyneille ilmavoimille saavuttamatta kuitenkaan samankaltaista joustavuutta. Oli kyse sitten länsimaisesta SM-6 tai SAMP/T ohjuksesta, samat lainalaisuudet pätevät.

    Siteeraat Israelin kehittämiä ilmapuolustusjärjestelmiä, mutta huomautettakoon tässä kohtaa että varsinkin Iron Dome ja Arrow järjestelmät ovat pääasiallisesti ballististen ohjusten- sekä rakettihyökkäysten torjuntaan suunniteltuja aseita. Israel on kooltaan hyvin pieni maa, jonka valvottava ilmatila on seurauksena huomattavasti Suomea pienempi. Israelin ylle on helpompi rakentaa kattava ilmapuolustusjärjestelmä, joka kuitenkin pääasiassa on suunniteltu suojelemaan maata naapurimaiden mahdollisilta ballistisilta ohjushyökkäyksiltä. Israel panostaa myös merkittävän paljon Ilmavoimiinsa, jonka seurauksena IAF on taistelutavoiltaan, kokemukseltaan sekä teknologialtaan maailman huipputasoa. En kiellä Suomen tarvetta ilmatorjunnalle, mutta torjuntahävittäjiä IT:llä ei korvata. Nykyaikaisella ja kustannustehokkaalla ilmatorjunnan ja Ilmavoimien kokoonpanolla pystytään kuitenkin saavuttamaan toisiaan tukeva kokonaisuus.

    Ruotsin Gripeneiden ilmatorjuntakyky kasvaa merkittävästi METEOR:n integroinnin myötä. Ramjet-moottorin lisäys kasvataa ohjuksen lentomatkaa ja säästää polttoainetta lennon loppupuolelle, jonka seurauksena ohjus kykenee vastaamaan kohteen väistöliikkeisiin tehokkaammin. Joidenkin arvioiden mukaan METEOR:n NEZ (No-Escape-Zone) on vähintään kaksinkertainen verrattuna AIM-120 AMRAAMiin; käytännössä tämä tarkoittaa etäisyyttä jolla ohjus kykenee ottamaan kohteen kiinni vaikka tämä kääntyisi ympäri ja pyrkisi pakoon.

    RBS-15 on pätevän tuntuinen ohjus merimaalien torjuntaan, johon se on suuniteltukin.

    Virhekorjaus 20.1 20:00: Eurofighter nousukiidosta yliääninopeuteen todellisuudessa 60 sekunttia.

    Huomautuksena tulevaan kommentointiin, artikkelien kommentipalstoja ei ole tarkoitettu keskustelupalstoiksi ja aiheeseen liittymättömät sekä vailla oikeaa sisältöä olevat kommentit tullaan poistamaan.

    Tykkää

    1. Lyhyt, toivottavasti rationaalinen, vastaus. Ilmavoimienkin sodanajan vahvuudesta merkittävä osa on reserviläisiä. Nopeutemme ei riitä.
      Koneet joudutaan hajauttamaan 5-3 koneen lentueiksi ja paikkaa joudutaan vaihtamaan useamman kerran vuorokaudessa. Erittäin suuri logistinen ja materialistinen haaste. Epäilen ettemme onnistu. 100% apu Ruotsista ja järjestelmien yhteensopivuus olisi ehkä ratkaisu?
      Esimerkiksi yksi ohjus/raketti joka kylvää rypäleammuksia kentälle, tuhoaa suojaamattomat koneet ja tekniikan, ja tekee kentän käyttökelvottomaksi ja korjausta vaativaksi.
      Ilmavoimatkin tarvitsevat nykyaikaisen ilmatorjunnan suojaa. Nato ei perusta sotilaallisessa kriisissä lentotukikohtia Ruotsiin ilman Patriot- ilmatorjunta järjestelmien suojaa. Ehdottihan Nato kenraali joku aika sitten että Patriot-järjestelmien tuontia Ruotsiin pitäisi harjoitella jo nyt.
      Suomi ei ole ratkaissut Venäläisten kiinteistön hankintaan ja omistamiseen liittyvää turvallisuus ongelmaa eikä henkilöiden aiheuttamaa turvallisuus riskiä.

      Venäläisten järjestelmien, S-300, S-400, S-500, Iskander, risteilyohjus, AWACS-koneiden, yli 200 taistelukonetta lähialueellamme, satelliitti kyvyt, ym. selviävät ikävä kyllä vasta seuraavassa todellisessa sotilaallisessa yhteenotossa. Onko Suomella varaa ottaa optimistisiin spekulaatioihin perustuvaa riskiä?

      Tykkää

      1. Kiitos kommentista ja hyvä huomio. Nojatuolikenraali päivittää tietokantaansa aina kun siinä havaitaan vajauksia ja hajauttamisdoktriinin osalta on ollut puutteita. Ilmatorjuntaamme tarvitsisi laajentaa ja nykypäivänä hajauttamisen tueksi tarvittaisiin lähi-ilmatorjuntaan soveltuva kohtuullisen hintainen järjestelmä, joilla pystytäisiin pistepuolustukseen vastustavilta ballistisilta ohjuksilta. Vastustajan todelliset kyvyt selviävät vasta kriisin yllättäessä, mutta monia kyvyistä voidaan pyrkiä päättelemään ja samalla tulee kyetä erottamaan markkinoinnin ja propagandan vaikutus faktoista, niin S-300 ja S-400 ilmatorjuntajärjestelmien kuin taistelukoneidenkin osalta.

        Tykkää

  5. Ensiksi pyydan anteeksi etta skandit puuttuvat kaytossani olevasta koneesta – olen talla hetkella muualla kuin Suomessa. Olen seurannut havittajahankintaa aktiivisesti, erityisesti F-35:n kehitys on ollut kauhuelokuvaan verrattavaa hupia.

    Bongasin netista sellaisen koneen kuin EA-18G ”Growler Lite”. Kyse on ensinnakin Super Hornetin ELSO-versiosta, ja siita ideoidusta export-versiosta josta olisi karsittu pois elektronisen hyokkayksen varusteita ja keskitytty enemman tiedusteluun.

    Minulla heraa kysymys – voisiko tassa olle Suomelle hyodyllinen kone? Mita enemman pyorittelen ideaa mielessani, sita kiehtovammalta ajtus tuntuu.

    Tietenkaan kone ei olisi ilmavoimien ainut kone. Paahavittaja voisi olle juuri Gripen.

    En tieda kuinka suuri maara Growler Litea tulisi olla, etta niita olisi tarpeeksi. Australia on hankkinut kayttoonsa muistaakseni 12 kappaletta. Amerikkalaisella lentotukialuksella niita on nykyaan viisi kappaletta per paatti, mutta USN haluaisi lisata koneiden maaran kahdeksaan.

    Growler Lite on monitoimikone: se kykenee kayttamaan suurinta osaa siita aseistuksesta mita tavallinen Superbug kantaa. Tarkein ero on 20 mm tykin puuttuminen. Tassa kohtaa heraa kysymys, sopisivatko Suomen jo hankkimat JASSM ja liitopommit suoraan Growler Liteen.

    Gripenissa ja Superbugissa on sama moottori. Olisiko tasta logistisia etuja?

    Kansainvalisissa tehtavissa olisi suomalaisella ELSO-koneella suuri lisaarvo.

    Muistettakoon myos, etta Suomi on RF-tekniikassa yha maailman karkimaita. Nokian perinnon johdosta olisimme kykenevia kehittamaan omaa ELSO-tekniikkaa ja ehka myos myymaan tietotaitoa eteenpain.

    Kaksi laivuetta Gripenia, yksi laivue Super Hornetia. Super Horneteista osa olisi Growlereita, osa kaksipaikkaisia tavallisia Super Horneteja koulutuskayttoon – kalliita Growler-resursseja ei kannattaisi kuluttaa koulutukseen: ja osa ehka yksipaikkaisia Superbugeja.

    Ehka jo kymmenen, yksitoista, kaksitoista Super Hornettia olisi jo tarpeeksi. Sitten kaikki loput Gripenia. Kaksi tarkeaa liittolaismaata olisivat tyytyvaisia.

    Tykkää

    1. Itse olen odottanut Boeing EA-18G Growleria jonkunlaisena täydennyksenä, ”välihankintana”, Suomelle jo monta vuotta, ja jopa ehdotellut sitä. Olen ehkä ”yliarvioinnut” sen kyvyt ja FAF ei ole kiinnostunut sen kyvyistä tai Suomelle ei myydä näitä koneita. Vaatisi muuten lisäaseistusta es. ADM-160 MALD, AGM-88 HARM jne. Siksi haluan RBS 15 mk4.sta, nyt, ”naapurin” ilmatorjuntajärjestelmien eliminoimiseksi
      8 Boeing EA-18G Growleria maksaisi n. 1mrd€.
      Olenko ymmärtänyt ”mainospuheista” oikein että F-35 tekisi EA-18G:n tarpeettomaksi?

      Tykkää

    2. Terve ja kiitos kommentista! Huomiosi Growlerista on hyvä ja varsinkin Yhdysvaltain laivaston jatkuva kiinnostus koneeseen on lupaava merkki. Growler tullaan päivittämään lähivuosina uuden sukupolven NGJ-häirintäjärjestelmällä, joka nostaa sen suorituskykyä ELSO-ympäristössä. Elektroninen sodankäynti tulee olemaan kriittinen osa uuden hävittäjän hankintaa, sillä ympäristö on muuttunut huomattavasti 90-luvun alusta.

      Kahden eri hävittäjätyypin sekä tarvittavan koulutusketjun ylläpitäminen niin logistiikan kuin koulutuksenkin kannalta saattaa kuitenkin tehdä ratkaisusta kalliin, mutta sama moottorityyppi madaltaisi tietysti kustannuksia. Ei voida myöskään olla varmoja siitä, että Yhdysvallat myöntäisi luvan uusimmilla teknologioilla päivitetyn Growlerin myyntiin. Kaikki vaihtoehdot ovat kuitenkin vielä avoinna ja julkisuuteen tietoa tulee jatkuvasti lisää kustakin ehdokkaasta ja poliittisesta ympäristöstä. Tulen käsittelemään Super Hornetia, Growleria ja Advanced Super Hornetia seuraavassa artikkelissa, joka ilmestyy lähipäivinä.

      Tykkää

Kommentoi vapaasti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s