Sata vuotta panssarivaunuja – Historian parhaat tankit, Osa 1 (1916-1959)

Syyskuun 15. päivä vuonna 1916 jäi historiaan päivänä, jolloin sodankäynti muuttui. Tai ainakin alkoi muuttumaan, hitaasti, mutta sitäkin suuremmalla metelillä ja kolinalla. Silloin ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista saattoi ensimmäistä kertaa nostaa päänsä ja nähdä kohti vyöryvän helvetinkoneen, panssarivaunun.

Mark IV tank
Ensimmäinen todellinen massatuotettu panssarivaunu, Mark IV.

Panssarivaunujen 100-vuotisen historian kunniaksi Nojatuolikenraali esittelee historian 10 parasta ja aikansa uraauurtavinta panssarivaunua, aina panssarivaunun syntyhetkiltä digitaaliajan teräshirviöihin. Tässä osassa esitellään niistä ensimmäiset viisi, kaikki panssarivaunujen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä, jolloin panssari oli vielä terästä ja ballistiikka ihmisen silmässä.

Järjestys on kronologinen, joten harmistuminen oman suosikkivaunun sijoituksesta ei ole tässä listauksessa tarpeen. Sen sijaan oman lempivaunun puuttumista listalta on täysin sallittua ja suotavaakin purnata kommenteissa. Niin vaunustaan ylpeä vaunumieskin tekisi. Tälle listalle vaunuja ei ole valittu maineen, lukumäärien tai Hollywood-suosion mukaan.

Aloitetaan.

1. Little Willie

Little Willie oli historian ensimmäinen valmis panssarivaunun prototyyppi. Se oli lähinnä maataloustraktorista kehitetty, teloilla kulkeva panssaroitu laatikko, joka ei ollut erityisen maastokelpoinen eikä edes aseistettu – mutta se oli ensimmäinen laatuaan. Little Willien pohjalta kehitettiin ensimmäinen koskaan taistelussa käytetty panssarivaunu, Mark I, ja sen seuraaja, ensimmäinen todellinen massatuotettu panssarivaunu, Mark IV.

Little Willie tank
Maailman ensimmäinen panssarivaunu, Little Willie. (Kuva: Wikimedia Commons)

Niin brittien, ranskalaisten kuin saksalaisten ensimmäiset sotaan ehtineet panssarivaunut olivat kaikki Little Willien tavoin kookkaita, kömpelöitä ja tehoonsa nähden raskaita laatikoita, jotka olivat tositoimissa lopulta varsin epäkäytännöllisiä ja haavoittuvia. Ne muistuttivat kyljistään joka suuntaan osoittavine tykkeineen ja konekivääreineen enemmän teloilla liikkuvia bunkkereita kuin nykyaikaisia taisteluajoneuvoja, eikä niistä ollut sen enempää nopeisiin rynnäköihin kuin liikkuvaan sodankäyntiin. Parhaimmillaankin ne kolistelivat ja vaappuivat hitaasti kohti vihollisen juoksuhautoja aiheuttaen näennäisen tuhoutumattomina kauhua ja epätoivoa vihollisissaan, milloin eivät juuttuneet mutaan, hajonneet matkalla tai joutuneet vihollisen tykkien puhkomiksi. Lukuisat tykit ja konekiväärit tekivät näistä parhaimmillaan 18-henkisten miehistöjen operoimista ”maalaivoista” kyllä tulivoimaisia, mutta samalla niin kookkaita ja painavia, ettei niitä ollut mahdollista panssaroida kuin kiväärikaliiperin aseita vastaan. Aikakauden kevyemmätkin tykit läpäisivät niiden ohuen panssaroinnin helposti.

Vaikka Little Willietä seuranneet lukuisat ja paremmin tunnetut maailmansodassa taistelleet panssarivaunut antoivatkin esimakua sodankäynnin tulevasta mullistuksesta ja herättivät kauhua taistelukentällä, eivät ne yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olleet merkittäviä teknologisia parannuksia Little Willien esittelemästä konseptista. Siihen tarvittiin tyystin toisenlaista ajattelutapaa, jonka oivaltamiseen tarvittiin nykyisin autoistaan paremmin tunnettu ranskalainen.

2. Renault FT

Britit rakensivat sekä ensimmäisen panssarivaunun että ensimmäisen taisteluun ehtineen panssarivaunun, mutta modernin panssarivaunun arkkityyppi luotiin Ranskassa.

Autotehtailijana ja panssaroitujen autojen suunnittelijana mainetta niittänyt Louis Renault oivalsi, ettei panssarivaunu tarvitse suurta miehistöä ja lukuisia eri suuntiin ampuvia aseita ollakseen tehokas taistelukentällä. Riitti, että vaunussa olisi yksi pääase, joka voisi ampua kaikkiin suuntiin. Niinpä Renault FT:stä tuli ensimmäinen vaunu, jonka aseistus oli vaunun katolla kokonaan ympäri kääntyvässä tornissa.

Renault FT-17
Renault FT -vaunuja 1. maailmansodassa. (Kuva: Wikimedia Commons)

Tornissa asetta käytti vaunun johtaja, joka samalla pystyi tähystämään tornin päältä kaikkialle vaunun ympäristöön ja antamaan komentoja ajajalle. Ajaja puolestaan istui rungossa vaunun keulassa, mistä hänellä oli esteetön näkymä vaunun kulkusuuntaan. Tätä voi nykyisin pitää varsin luontaisena paikkana ajajalle, mutta tuolloin ajajan kykyä nähdä eteensä tai ylipäätään ulos vaunusta ei suinkaan pidetty itsestäänselvyytenä.

Muuta miehistöä vaunussa ei sitten ollutkaan. Kahden hengen miehistön ja yhden aseen ansiosta vaunun koko ja paino kutistuisivat murto-osaan verrokeistaan, minkä ansiosta vaunu oli sekä nopeampi että paremmin panssaroitu kuin yksikään edeltäjistään. Mullistavaa oli myös moottorin sijoittaminen rungon takaosaan omaan erilliseen osastoonsa, jossa se ei enää tukehduttanut miehistöä käryllään tai huumannut metelillään. Nerokasta, eikö totta?

Renault ymmärsi kolossaalisia teräsjärkäleitä havitelleen Ranskan armeijan tarpeet paremmin kuin armeija itse, ja niinpä hänen radikaali luomuksensa loi kertaheitolla mallin kaikille nykyisille taistelupanssarivaunuille. Renaultin vuonna 1917 luomasta peruskonseptista on yritetty poiketa aikojen saatossa lukuiset kerrat, mutta lähes poikkeuksetta huonoin tuloksin.

Myös FT-17-nimellä tunnetulla Renault FT:llä oli kuitenkin yksi huomattava heikkous. Kun johtaja joutui toimimaan myös ampujana ja lataajana, ei oman tai toisten vaunujen johtamiselle jäänyt kiivaassa taistelussa juuri aikaa. Pikkuruisessa vaunussa ei myöskään ollut tilaa radiolle, joskin ne yleistyivät vaunuissa toden teolla vasta toisen maailmansodan aikana. Liikaa Renaultia ei voi puutteista moittia, sillä ne, samoin kuin monet Renaultin jo vuonna 1917 piirustuspöydälle jättämistä huonoista ominaisuuksista, toistuivat myöhemmissäkin vaunuissa varsin yleisesti aina 1940- ja 50-luvuille saakka.

Renault FT tank in color
Renault FT väreissä. (Kuva: Marcin Szala/Wikimedia Commons)

Jotain Renault FT:n aikaansa edellä olemisesta kertoo sekin, että toisin kuin muut aikansa vaunut ja jopa useimmat toisen maailmansodan aikana kehitetyt vaunut, Renault FT oli palveluskäytössä vielä vuosia toisen maailmansodan jälkeen – yli 30 vuotta ensimmäisen prototyyppinsä valmistumisesta. Pitkää elinkaarta voi verrata sotien välisen nopean teknologisen kehityksen aikana kehitettyihin vaunutyyppeihin, joista monista luovuttiin vain muutaman vuoden käytön jälkeen.

Seuraavalla sivulla: Panzer III ja KV-1

Advertisements

2 thoughts on “Sata vuotta panssarivaunuja – Historian parhaat tankit, Osa 1 (1916-1959)

Kommentoi vapaasti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s