Taistelupanssarivaunut 2020-luvulla, osa 2: Uuden sukupolven esiinmarssi

Tämän sarjan edellisessä osassa kohta 100 vuotta täyttävien taistelupanssarivaunujen todettiin olevan uuden renessanssin kynnyksellä. Vaikka niiden on satavuotisen historiansa aikana povattu jo useaan otteeseen käyneen tarpeettomiksi, ei taistelupanssarivaunujen tarjoamalle suojan, tulivoiman ja liikkuvuuden yhdistelmälle ole yrityksistä huolimatta löytynyt vieläkään korvaajaa. Viimeaikaiset sodat ja suurvaltojen välisen vastakkainasettelun paluu ovat toiveista huolimatta palauttaneet raskaat ja kalliit taistelupanssarivaunut maasodankäynnin keskiöön.

M1A1 Abrams Main Battle Tank in Iraq
Yhdysvaltain armeijan M1A1 Abrams Irakissa. (Kuva: Wikimedia Commons)

Haaveet raskaiden taistelupanssarivaunujen korvaamisesta kevyillä ja ilmakuljetteisilla, panssaroinnin kehittyneillä tietojärjestelmillä korvaavilla taisteluajoneuvoilla on kuopattu. Sodat Lähi-idässä, Kaukasuksella ja Euroopassa ovat osoittaneet, että vihollisen tulta kestävää panssarointia tarvitaan edelleen eikä mikään määrä tiedonsiirtoa korvaa taistelupanssarivaunujen pääaseen, panssarivaunukanuunan, tulivoimaa. Samalla on kuitenkin havahduttu siihen, etteivät nykyisen vaunusukupolven analogi-ajalta periytyvät tekniset perusratkaisut mukaudu helposti 2020- ja 2030-lukujen tarpeisiin. Niinpä panssarivaunujen siirtyminen historian hämärään onkin korvautumassa uuden sukupolven esiinmarssilla.

PANSSAREIDEN PERUSTEITA:
Länsimaiden ja Venäjän uusimmat vaunutyypit – ja niiden sodat
 
     M1 Abrams
     – Alkuperämaa: Yhdysvallat
     – Sodat: Irak, käyttäjinä Yhdysvallat ja Irak; Jemen, käyttäjinä Saudi-Arabia
 
     Challenger 2
     – Alkuperämaa: Iso-Britannia
     – Sodat: Irak, käyttäjinä Iso-Britannia
 
     Leclerc
     – Alkuperämaa: Ranska
     – Sodat: Jemen, käyttäjinä Arabiemiraatit
 
     Leopard 2
     – Alkuperämaa: Saksa
     – Sodat: Afganistan, käyttäjinä Kanada ja Tanska
 
     Merkava Mk 4
     – Alkuperämaa: Israel
     – Sodat: Libanon ja Gaza, käyttäjinä Israel
 
     T-90
     – Alkuperämaa: Venäjä
     – Sodat: Syyria, käyttäjinä Syyria ja Venäjä
 
     T-72B3
     – Alkuperämaa: Venäjä
     – Sodat: Ukraina, käyttäjinä Venäjä

Venäjä on saanut tuoreita ja karvaitakin kokemuksia taistelupanssarivaunujen käytöstä sodistaan Syyriassa ja Ukrainassa, joista jälkimmäisessä lienee käyty suurimmat panssaritaistelut sitten Persianlahden sodan. Molemmissa maissa myös taistelupanssarivaunujen tappiot ovat olleet suuria. Sen valossa ei liene sattumaa, että ensimmäinen uuden sukupolven vaunu nähtiin juuri Venäjällä.

Viime vuonna esitelty T-14 Armata on Venäjän ensimmäisen täysin uusi palveluskäyttöön hyväksytty taistelupanssarivaunumalli sitten 70-luvun. Euroopassa ja Yhdysvalloissa käytössä olevat vaunut perustuvat nekin jo 70- ja 80-luvuilla kehitettyihin malleihin, mutta uuden sukupolven kehitystyö on aloitettu myös lännessä. Main Ground Combat System -nimellä ja MGCS-lyhenteellä toistaiseksi tunnetun projektin on tarkoitus kehittää seuraaja Saksan Leopard 2- ja Ranskan Leclerc-vaunuille, vaikka molemmat vielä tällä hetkellä lukeutuvatkin maailman kiistatta kehittyneimpiin vaunumalleihin. MGCS ei kuitenkaan ole vielä edes piirustuspöytäasteella, ja Israelinkin uusin Merkava 4 noudattaa perinteistä suunnittelua, joten Venäjän T-14 on ensimmäinen uuden sukupolven ominaisuuksia viitoittava malli.

T-14 on Venäjältä osin sekä radikaali muutos Neuvostoliiton aikaiseen suunnittelufilosofiaan että vanhan ajattelutavan jatkumoa. Perinteisesti taistelupanssarivaunujen miehistö on jaettu vaunun sisällä kahteen tilaan: ajaja on istunut rungon etuosassa kasvot menosuuntaan ja muu miehistö vaunun tornissa, pääaseen mukana pyörivässä niin sanotussa taistelutilassa. T-14:ssä sen sijaan koko miehistö on vanhasta kaavasta poiketen sijoitettu vaunun rungossa sijaitsevaan kapseliin tornin etupuolelle.

T-14 Armata roof top Venäjän T-14 Armata -prototyyppivaunu. Kuvasta näkyy, kuinka tavanomaisesti tornin katolle sijoitetut miehistöluukut ovat Armatassa tornin etupuolella. (Kuva: Wikimedia Commons)

Vaunu on myös selvästi edeltäjiään kookkaampi, mutta tornista on runkoon siirretyn miehistötilan myötä voitu tehdä selvästi länsivaunujen miehitettyjä torneja pienempi. Vahvin panssarointi on sijoitettu tornin sijaan rungon etuosaan miehistötilan suojaksi, minkä lisäksi myös vaunun kyljet ja miehistötilan katto ovat saaneet selvästi aiempaa enemmän suojaa. Pienempään ja miehittämättömään torniin siirtyminen on mahdollistanut tornin panssaroinnin keventämisen miehistöä vaarantamatta, minkä vuoksi panssarointia muualla vaunussa on voitu vahvistaa tuntuvasti.  Näin runkoon siirretty miehistötila on mahdollista suojata selvästi aiempaa paremmin – ja kenties kaikkia nykyisin käytössä olevia taistelupanssarivaunuja vahvemmin.

Näin siis teoriassa. T-14 on kuitenkin edelleen sen länsivastineita kevyempi, eikä tornista säästetyn ja mahdollisesti runkoon siirretyn panssaroinnin määrää voi kuin arvailla. Vaunusta julkaistujen kuvien ja videoiden perusteella on kuitenkin todennäköistä, ettei valtaosaa tornista ole panssaroitu kuin korkeintaan rynnäkköpanssarivaunujen konetykkejä vastaan. Enemmässä ei juuri olisi mieltäkään, sillä panssarin suojasta väistämättä esiin pilkottavat tähtäimet, aseet ja omasuojajärjestelmät olisivat joka tapauksessa alttiina vihollisen tulelle, vaikka niiden ympärillä oleva panssari kestäisikin kaikkia kuviteltavissa olevia aseita. Jos tornissa on kovempia iskuja kestävää panssarointia laisinkaan, on se todennäköisesti säästetty vain tykkiä ympäröivään asekilpeen ja tornin alaosan “kaulukseen”, jotka suojaavat vaunun pääasetta ja tornin alle runkoon sijoitettuja ampumatarvikkeita.

Näin aikaansaadulla tornin panssaroinnin keventämisellä on vaunun painosta voitu säästää parhaimmillaan jopa useita tonneja. Mikäli runkopanssarointia on lisätty vastaavalla massalla, voi T-14:n rungon etupanssaria olla erittäin vaikea läpäistä.

PANSSAREIDEN PERUSTEITA:
Taistelupanssarivaunujen panssarointi
 
Toisia taistelupanssarivaunuja ja raskaita panssarintorjunta-aseita vastaan suojautuminen vaatii tänä päivänä niin raskasta panssarointia, ettei riittävää suojausta ole mahdollista saavuttaa joka suunnasta. Sen vuoksi vahvin panssarointi on nykyvaunuissa suunnattu tyypillisesti suoraan edestä ja karkeasti enintään noin 30 asteen kulmassa sivuilta tulevia osumia vastaan. Muualla panssarointi on huomattavasti kevyempää ja suojaa usein vain sirpaleita, konetykkejä sekä kevyitä sinkoja vastaan. Näin vaunut voidaan suojata kestämään toisten panssarivaunujen tulta edes yhdestä suunnasta, uhraamatta liialti vaunujen kiihtyvyyttä, nopeutta tai maastokelpoisuutta.
 
Uudentyyppiset panssarintorjunta-aseet, kuten ylhäältä kattoon iskevät ohjukset, hakeutuvat tykistöammukset ja massiiviset mutta halvat tienvarsipommit, ovat tosin pakottaneet panssaroinnin kasvattamiseen myös muualla kuin vaunujen etusektorissa. Perusperiaate vahvimman panssaroinnin sijoittamisesta vaunun etuosaan pätee kuitenkin edelleen, sillä se on ainakin toistaiseksi yhä todennäköisin suunta vihollisen tulelle.
 
Etenkin länsimaisissa vaunuissa vahvin panssarointi on lisäksi keskitetty ei vain vaunun, vaan erityisesti vaunun tornin etuosaan. Kylmän sodan olosuhteissa syntyneen suunnittelufilosofian perustana oli ajatus, että vaunuja käytettäisiin pääasiassa puolustukseen niin kutsutuissa torniasemissa, joissa niiden kevyemmin panssaroitu runko jäisi maaston suojaamaksi. Tällöin ainoastaan vaunun torni asejärjestelmineen ja tähystyslaitteineen altistuisi vihollisen tulelle, jolloin myös vahvin panssarointi voitiin keskittää tornin etuosaan.
 
Neuvostovalmisteiset vaunut puolestaan oli suunniteltu hyökkäysvaunuiksi, joiden oli suojattomia aukeita ylittäessään kestettävä osumia yhtä lailla sekä torniinsa että runkoonsa. Liikkuvuuden säilyttämiseksi itävaunut panssaroitiin sivuilta länsivaunujakin heikommin, minkä lisäksi ne olivat kookkaita länsivaunuja huomattavasti pienempiä. Pienempi koko tarkoitti myös pienempää kokonaismassaa, mutta miehistöjen harmiksi myös ahtaampia sisätiloja.

Riittääkö T-14:n rungon ja miehistötilan panssarointi sitten pysäyttämään länsimaisten vaunujen uusimmatkin panssaria läpäisevät nuoliammukset? Sitä tietää varmuudella tuskin kukaan. Jotain viitettä asiasta kuitenkin antanee se, että Saksan ja Ranskan uuden vaunuhankkeen kehityksessä mukana oleva Rheinmetall on T-14:n julkistuksen jälkeen mainostanut kehittävänsä uutta, kaikkia nykyisin käytössä olevia panssarivaunukanuunoita järeämpää pääasetta. Uuden kanuunan kaliiperiksi olisi tulossa 130 mm, millä Rheinmetallin mukaan saavutettaisiin jopa 50 prosenttia parempi läpäisyteho kuin nykyisillä 120 mm pääaseilla. Uusi ase olisi mahdollista sovittaa myös nykyisiin, Suomenkin käytössä oleviin Leopardeihin, joissa jo 80-luvulla testattiin vieläkin järeämpiä 140 mm kanuunoita. Vastavuoroisesti T-14:n on huhuttu saavan myöhemmin jopa 152 mm pääaseen nykyisen 125 mm tykkinsä tilalle. Pääaseen kaliiperin koon kasvattaminen kuitenkin leikkaa vaunuun mahtuvien ammusten määrää merkittävästi, eikä isompia tykkejä siksi oteta käyttöön ilman selkeää tarvetta.

Mikä T-14:n etupanssarin suoja todellisuudessa sitten onkaan, parantaa “miehistökapseli” joka tapauksessa miehistön selviytymismahdollisuuksia tilanteessa, jossa vaunun torniin tai ammussäilöön tulisi läpäisevä osuma. Kenties Venäjällä on ammattiarmeijaan siirtymisen ja venäläiskaluston nöyryyttävien sotakokemusten myötä vihdoin opittu, että koulutettu ja osaava miehistö on rautaa arvokkaampi?

Nähtäväksi jää, siirrytäänkö miehittämätön tornin käyttöön myös Saksan ja Ranskan kehittämässä uuden sukupolven MGCS-vaunussa. Vastaus voi riippua Saksan uudesta Puma-rynnäkköpanssarivaunustaan saamista kokemuksista, sillä myös siinä koko vaunumiehistö on sijoitettu tornin sijasta vaunun runkoon – toisin kuin esimerkiksi ruotsalaisessa, Suomenkin käytössä olevassa CV90-rynnäkkövaunussa. Ratkaisussa on selkeät etunsa, mutta myös useita haittapuolia. Niistä ja miehittämättömän tornin soveltuvuudesta erityisesti Suomen olosuhteisiin lisää seuraavassa osassa.

Advertisements

Kommentoi vapaasti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s