Katselmus Hornetin korvaajaehdokkaisiin

Tämä kirjoitus on jatkoa ilmavoimien Hornet-hävittäjien korvaamista käsittelevään artikkelisarjaan, jonka  edellisessä osassa käsittelin ilmapuolustuksemme haasteita. Tässä osassa tutkin tarjolla olevia länsimaisia korvaajaehdokkaita perusominaisuuksien ja suunnittelufilosofian kannalta.

Hornet-korvaajan tulisi olla hyvin soveltuva ensisijaisesti ilmatilaamme tunkeutuvien hävittäjien sekä pommittajien torjuntaan, iskuihin vihollisen eturintaman johtamisrakenteita vastaan sekä tilanteen salliessa vastapuolen raskaiden ilmatorjuntajärjestelmien tuhoamiseen.

Kaikki neljä korvaajakandidaattia ovat lähtökohdiltaan nykyaikaisia, digitaalisen lennonhallintajärjestelmän ja elektronisen sodankäynnin varustelun omaavia hävittäjäkoneita. Käyttäjäystävällisyyttä on pyritty korostamaan jokaisessa ehdolla olevassa koneessa ja tämä ilmenee pitkälle kehitetystä ohjaamojen digitalisoinnista, jossa korostuvat suuret monitoiminäytöt sekä lentäjien kypäriin rakennetut tähtäys- ja näyttölaitteet.

Helpoimmin havaittavat erot koneiden välillä ovatkin aerodynaamisessa suunnittelussa ja erikoistuneemmissa järjestelmissä. Siinä missä F-35 soveltaa häiveominaisuuksia tavoittelevaa muotoiluaan lukuunottamatta varsin perinteistä aerodynaamista suunnittelua ja siipiasetelmaa, ovat muiden ehdokkaiden suunnittelijat soveltaneet delta-siiven ja etusiiven yhdistelmää, eli englanninkielisestä terminologiasta lyhennettynä ns. delta-canard -runkosuunnitelua. Eurooppalaisten koneiden toteutuksessa häiveominaisuuksia ei olla tavoiteltu rungon muotoilulla ja aerodynamiikan kustannuksella toisin kuin amerikkalaisessa F-35:ssä, mikä on ehkä selvin esimerkki konetyyppien erilaisista suunnittelufilosofioista. Eurooppalaisten koneiden ensisijaiseksi tehtäväksi kehitystyön alkuvaiheilla katsottiin Neuvostoliitosta lähetettyjen pommittajien ja hävittäjälentueiden torjuminen kaukana strategisista kohteista. Toisaalta Yhdysvalloissa F-35:stä haluttiin hävittäjä, jolla kyettäisiin läpäisemään häiveominaisuuksien avulla vastustajan ilmapuolustusverkko ja iskemään syvällä etulinjan takana sijaitsevia johtokeskuksia, tutka-asemia sekä ilmapuolustuksia vastaan.

Amerikkalaisten ja eurooppalaisten eriävät tehtäväkuvat sekä suunnittelufilosofiat ilmenevät myös suorituskykyeroista ehdokkaiden välillä. Eurooppalaiset delta-canard hävittäjät ovat varustettu moottoreilla, jotka takaavat niille paitsi korkean kiihtyvyyden ja huippunopeuden, myös erinomaisen jatkuvan matkanopeuden. Niin Gripen, Eurofighter kuin Rafalekin on kehitetty korvaamaan useampia vanhempia konetyyppejä. Ne ovat ensisijaisesti erinomaisia ilmataistelijoita, mutta riittävän monitoimisia suoriutuakseen myös ilmasta-maahan-toiminnassa kuin tiedustelussakin. F-35:n kehitystavoitteissa ilmataistelukykyä on pidetty ehdottoman toissisijaisena ominaisuutena ilmasta-maahan-toiminnan rinnalla, sillä USA:n ilmavoimien visiossa kalliimmalla F-22 Raptorilla raivattaisiin vastustajan ilmavoimat pois tieltä ja F-35:n tehtäväksi jäisi maakohteiden tuhoaminen.

Eurooppalaisten ovatkin lähtökohtaisesti tehtäväkuvan ja kehitystavoitteiden kannalta lähempänä Suomen olosuhteita ja operatiivista todellisuutta kuin Atlantin takana rakennettu häivehävittäjä. Rehellisyyden nimissä huomioitakoon, että nykyaikaisessa ilmasodassa elektronisen sodankäynnin, sensorien ja lentäjän tilannekuvan yhteinen merkitys on paljolti ohittanut puhtaan aerodynaamisen suorituskyvyn tärkeyden. Näitä ominaisuuksia ei kuitenkaan päästä julkisten tietojen perusteella luotettavasti vertailemaan. Siksi tämä artikkelisarja keskittyy niihin koneiden olennaisiin ominaisuuksiin, joista on saatavilla vertailukelpoista tietoa.

Alla tiivistettynä oleellisia teknisiä tietoja sekä lyhyt kuvaus jokaisesta korvaajaehdokista.

Eurofighter Typhoon

1280px-Typhoon.f2.zj922.ff2006.arp
Britannian Ilmavoimien Eurofighter Typhoon F2. Kuva: Wikimedia Commons

Miehistö:                      1, 2
Moottoreita:                  2
Huippunopeus:             Mach 2+
Nousunopeus:              > 315 m/sek
Siipikuormaus:             312 kg / m²
Max lentoonlähtöpaino: 23500 kg
Teho-paino-suhde:        1.07
Taistelukantama
Ilmataistelutehtävässä:   n. 1390 km

Kuvaus: 80-luvulla aloitetusta yleiseurooppalaisesta hävittäjä-projektista syntynyt monitoiminen torjuntahävittäjä, joka on nykyisin Britannian, Saksan, Espanjan ja Italian ilmavoimien pääasiallinen hävittäjäkone. Suunniteltu lähtökohtaisesti käyttäjämaiden aiempien ilmaherruushävittäjien korvaajaksi sekä maakohteiden tuhoamiseen. Ominaisuuksiltaan maailman huippuluokkaa kiihtyvyydessä, huippunopeudessa, nousunopeudessa sekä ketteryydessä niin yli- kuin aliääninopeuksissa. Koelentäjien puolesta on huomioitu Typhoonin lentäjän pieni työtaakka.

Vaikkei Eurofighterin runkosuunnittelussa tavoitella häiveominaisuuksia, on muotoilussa ja materiaaleissa pyritty tutkapinta-alan vähentämiseen tinkimättä aerodynaamisesta suorituskyvystä. Tutkanäkymättömyyden sijasta puolustuskyvyt koostuvat vastustajan ohjusten harhautuskeinoista ja aktiivisista elektronisista vastatoimista. Tuorein päivityskokonaisuus sisällyttää Eurofighteriin uuden lentäjän kypärätähtäimen, CAPTOR-E elektronisesti skannatun aktiivisen tutkajärjestelmän sekä yhteensopivuuden METEOR ilmataisteluohjuksen kanssa.

Dassault Rafale

1280px-thumbnail
Ranskan Ilmavoimien Rafale B. Kuva: Wikimedia Commons

Miehistö:                       1, 2
Moottoreita:                   2
Huippunopeus:              Mach 1.8
Nousunopeus:               > 305 m/sek
Siipikuormaus:              306 kg / m²
Max lentoonlähtöpaino: 24500 kg
Teho-paino-suhde:        0.99
Taistelukantama
Ilmataistelutehtävässä:  n. 1000+ km

Kuvaus: Ranskalaisen monitoimi-hävittäjäprojektin lopputulos, joka aloitettiin 80-luvulla Ranskan irtauduttua Eurofighter-hankkeesta. Rafalen kehityksen tavoitteena oli tarve korvata kaikki muut Ranskan ilma- ja merivoimien käyttämät hävittäjät yhdellä konetyypillä, joka kykenisi suorittamaan kaikkien muiden tehtävät tehokkaammin. Rafalen tehtäväkokonaisuus kattaakin kaiken ilmataistelusta tiedusteluun sekä maahyökkäyksiin ja hävittäjä kehitettiin kyvykkääksi vaihtamaan joustavasti suoritettavaa tehtävää kesken lennon. Ketteryydeltään ja erityisesti käsiteltävyydeltään Rafale on saavuttanut koelentäjiensä suosion.

Rafalen runkosuunnittelussa ei tavoitella häiveominaisuuksia aerodynamiikan kustannuksella, mutta tutkapinta-alaa on pyritty minimoimaan käytettävissä olevin keinoin. Rafalen häiveominaisuudet ovat kuitenkin tutkapinta-alan suhteen vertailujoukon heikoimmat. Puolustusmenetelmiin sen sijaan lukeutuu aktiivisia häiveominaisuuksia sekä elektronisen sodankäynnin järjestelmiä. Uusin päivityskokonaisuus sisällyttää yhteensopivuuden METEOR-ilmataisteluohjuksen kanssa, sekä parannuksia elektronisen sodankäynnin laitteistoihin ja sensoreihin. Päivityskokonaisuuden odotetaan valmistuvan vuonna 2018.

SAAB Gripen E/F

Gripen NG (Next Generation) malliversio. Kuva: Wikimedia Commons
Gripen NG (Next Generation) malliversio. Kuva: Wikimedia Commons

Miehistö:                        1, 2
Moottoreita:                    1
Huippunopeus:               Mach 2+
Nousunopeus:                > 290 m / sek
Siipikuormaus:               283 kg / m²
Max lentoonlähtöpaino:  16000 kg
Teho-paino-suhde:         1.06
Taistelukantama
Ilmataistelutehtävässä:   1300 km

Kuvaus:        Kehitetty 80- ja 90-luvun aikana täyttämään Ruotsin ilmavoimien tarve monitoimihävittäjästä, joka kykenisi toimimaan maan pääasiallisena torjuntahävittäjänä. Gripen suunniteltiin kyvykkääksi suorittamaan hävittäjätorjuntaa, ilmasta-maahan iskuja sekä tiedustelua. Nykyisiin hävittäjätyyppeihin verrattuna Gripen on kevyemmästä päästä massaltaan ja lentoonlähtöpainoltaan, joka myös vaikuttaa positiivisesti sen hajautettuun operointiin ja maantietukikohtien hyväksikäyttämiseen.

Gripenin uusin versio eli tarkasteltavana oleva E/F-malli päivittää nykyisin mm. Ruotsin ilmavoimilla käytössä olevaa C-mallia nykyajan ilmasodan kannalta tärkeillä ominaisuuksilla. Voimalähde on päivitetty tehokkaampaan malliin, jonka seurauksena Gripen E/F:n käytettävissä on 20% enemmän moottoritehoa kuin vanhemmassa C-mallissa. Muita merkittäviä päivityksiä uuden sukupolven Gripenissä ovat AESA(Active Electronically Scanned Array) tutkajärjestelmä, päivitetty ohjaamo-avioniikka sekä yhteensopivuus uusien asejärjestelmien kanssa.

Lockheed-Martin F-35 Lightning II

Yhdysvaltain ilmavoimien koelentolaivueen F-35 Lightning II. Kuva: Wikimedia Commons
Yhdysvaltain ilmavoimien koelentolaivueen F-35 Lightning II. Kuva: Wikimedia Commons

Miehistö:                        1
Moottoreita:                    1
Huippunopeus:               Mach 1.6
Nousunopeus:                Salainen
Siipikuormaus:               526 kg / m²
Max lentoonlähtöpaino:  31800 kg
Teho-paino-suhde:         0.89
Taistelukantama
Ilmataistelutehtävässä:   1100 km

Kuvaus: Yhdysvaltain puolustusvoimien Joint Strike Fighter projektin tuloksena syntynyt hävittäjä, jonka suunnitteluperusteena oli tuottaa nykyaikainen häiveominaisuuksin varustettu monitoimihävittäjä korvaamaan ilmavoimien, merivoimien sekä merijalkaväen taktisessa ilmatukitoiminnassa käyttämät hävittäjät. Puhtaan taistelukyvyn lisäksi F-35:n kehitystyössä on korostettu elektronista sodankäyntiä ja tiedonkeruuta. F-35 onkin yhtälailla lentävä tutka-asema ja tiedonvälitysasema kuin hävittäjäkin. Tutkapinta-alan minimointia ja kattavia häiveominaisuuksia tavoitellaan F-35:n runkosuunnittelussa ja elektronisilla vastatoimilla. Häiveominaisuuksien toteutuksen seurauksena F-35 on kuitenkin raskas kokonaismassaltaan ja siipikuormitukseltaan. Korkean ominaismassan ja siipikuormituksen tuomat ongelmat korostuvat matalan teho-paino-suhteen vuoksi.

Uusimmat kehitysversiot ovat edistäneet kehitysprosessia, mutta F-35:n on arvioiden mukaan vielä 4 – 5 vuoden päässä lopulliselta tuotantomallilta odotettavasta luotettavuudesta ja toimintakyvystä. Viime vuosina hävittäjän kehitys on saanut osakseen negatiivista huomiota lukuisten teknisten ongelmien ja suunnittelussa havaittujen puutteiden vuoksi. F-35:n selviytymismahdollisuudet ja suorituskyky nykyaikaisessa ilmasodassa on myös kyseenalaistettu Yhdysvaltain kongressin ja puolustus-alan analyytikoiden toimesta. Raskaan yksimoottorisen häivehävittäjän kömpelö liikkuvuus sekä ainostaan edestäpäin katsottuna toimiva rungon häivemuotoilu ovat saaneet asiantuntijat kyseenalaistamaan F-35:n selviytymismahdollisuudet ilmataistelussa kohdatessaan nykyaikaisen, pätevän vastustajan.

Seuraavassa osassa tarkastelen korvaajaehdokkaita asejärjestelmien sekä hyötykuorman näkökulmasta.

Mainokset

Kommentoi vapaasti

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s